Perilla Salemissa

Paasimme perille maaranpaahamme ja samalla jai kaksi kirjainta aakkosista pois. Toivottavasti taman viestin ymmartaa ilman niita kahta pistetta..

Matka meni nopeasti vaikka kestikin melkein 2 paivaa. Kolme valilaskua, joista yksi oli New York. Seuraava kone lahti vasta aikasin aamulla, joten meilla oli ilta aikaa kayda kavelemassa Manhattanilla ja juomassa Starbucksin kahvit.

Nyt ollaan Oregonissa YWAMbasella. Meilla on ollut tosi tervetullut olo. Meidat suomalaiset on otettu ihan oikeasti sydamellisesti vastaan. Taalla on vanhoja tuttuja ja paljon uusia. Jopa suomea osaavia! Aamulla poika kaveli vastaan ja sanoi: “Paivaa, paivaa!”

Paasimme heti seuraavana aamuna mukaan vetamaan 50 hengen nuorten ryhmalle paiva Ropes Coursella (tiimitehtavia maassa ja valjaiden kanssa ilmassa). Eilen vedimme kaksin paivan 3 korealaiselle: isalle ja hanen kahdelle pojalleen. He olivat viettamassa yhteista lomaa ja tama vierailu oli osa sita. Oli mielenkiintoista nahda miten isa ja pojat toimivat yhdessa. Puhuimme heidan kanssaan siita miten tarkeaa on aina olla se asenne, etta auttaa ja palvelee muita. Silla on usein paljon suurempi vaikutus meidan ymparilla olevien ihmisten elamaan kuin sanoilla, joita me lausutaan.

Me ollaan kayty autokaupoilla ja etsitty sopivaa autoa tulevalle road tripille mantereen halki. Vaihtoehtoja nayttaa loytyvan, nyt pitaa vain tehda viisas valinta. Auton pitaisi kestaa 7000 kilometria ja tulla viela myydyksi sen jalkeen. Ehkapa auto on meilla jo huomenna. Jouni lupasi laittaa kuvan siita tanne nettiin.. 