Huh huh. Hellettä piisaa. Tänään lämpötila pyöri 42 paikkeilla ja huomenna luvassa lisää lämpöä. Tämä aalto ei ole täällä ihan tyypillistä, maailman kirjat on ilmaston kannalta joka puolella sekaisin. Tämän päivän ryhmä perui tulonsa kuumuuden takia. Me yritettiin aamupäivällä merkata kiipeilytornin reittejä ja testata niitä porukalla. Hiki virtasi ohimoilta kun kokeiltiin kiivetä ja todettiin, että homma jää toiseen päivään.
Sen sijaan ajettiin läheiselle joelle vilvoittelemaan. Joki oli matala ja siinä oli aika voimakas virtaus. Meidän ohitse kellui virran mukana isä ja kaksi lasta. Sen jälkeen pariskunta, joka sanoi kelluneensa jo 4 mailia. Niinpä mekin heittäydyttiin virran vietäväksi ja se oli hauskaa. Jokea pitkin pystyisi kuulemma kellumaan jopa 20 mailia, mutta pitäisi varmaan ensiksi selvittää mitä matkalta löytyy.
Tämä on meidän viimeinen viikko täällä YWAMbasella. Sunnuntaina meidän auto starttaa ja vie meitä kohti etelää. Tarkoituksena on aloittaa road trip ajamalla alas Oregonin rannikkoa kohti Kaliforniaa. Vielä pitäisi hankkia patja auton taakse, kaksi retkituolia ja grilli.
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Viikon varrelta
Aikaa on vierähtänyt jo tovi. Viime viikonloppuna koimme yllätyksen. Kävimme taas Smith Rockilla fiilistelemässä kiipeilyn merkeissä. Aamu seitsemältä meitä vastaan käveli nainen ja juteltiin hänen kanssaan muutama sana. Hänellä oli jännä aksentti ja Jouni kysäisi: Where are you from? Oh, I’m from Finland, oli vastaus :) Hän oli miehensä kanssa häämatkalla kiipeilemässä. Näimme heitä muutaman kerran kahden päivän aikana.
Viikolla meillä oli muutama iso ryhmä ropes coursella. Kaikista mukavinta oli työskennellä lasten kanssa, he olivat innostuneita lähes kaikesta mitä tehtiin. Tänne tuli myös ryhmä tanssijoita, jotka olivat hyvässä fyysisessä kunnossa. He selvittivät monet fyysiset jutut noin 3 kertaa keskivertoamerikkalaista nopeammin. Heitä oli kiva haastaa kun tiesi, että he pystyvät tsemppaamaan monessa.
Viikonloppuna kävimme moikkaamassa kaveriamme kolmen vuoden takaa. Courtney työskenteli meidän kanssa silloin, kun olimme viimeksi täällä. Hän piti miehensä kanssa huolta tuttavaperheensä talosta kun he olivat lomalla. Pääsimme asumaan taloon, jossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi isoa kylpyhuonetta poreammeella, sänky johon melkein hukkui pieni ihminen, ruokasali, iso avokeittiö, kaksi olohuonetta takalla, 3 auton talli yms. Ja hyvä air conditioning.
Courtney vei meidät pancake aamiaisen jälkeen Oregonin rannikolle, jossa oli iso hiekkaranta ja aallot. Meitä suomalaisia rannikko ehkä ihmetyttää. Sää on koko ajan noin 15 astetta vähemmän kuin sisämaassa ja vesi liian kylmää uimiseen. Taivas on lähes poikkeuksetta pilvessä ja tuuli huuhtoo hiekkarantaa. Paikalliset tulevat piknik-kaluston kanssa rannalle nauttimaan. Me taas laitoimme hupparin ja takin päälle jossain vaiheessa. Suomalainen menee rannalla nauttimaan auringosta, lämmöstä ja uimisesta. Täällä mennään vilvoittelemaan.. Ranta oli kuitenkin mukavaa vaihtelua kuumuuteen ja aurinko paistoi taas kun olimme ajaneet 15 minuuttia sisämaata kohti.
Seuraavana päivänä kävimme kiipeämässä ja vesiputouksilla. Ne olivat ison joen varrella, johon ensimmäiset uudisasukkaat olivat lännessä asettuneet. He tulivat huuhtomaan tänne kultaa. Meillä oli ero tarkoitusperä.
Viikolla meillä oli muutama iso ryhmä ropes coursella. Kaikista mukavinta oli työskennellä lasten kanssa, he olivat innostuneita lähes kaikesta mitä tehtiin. Tänne tuli myös ryhmä tanssijoita, jotka olivat hyvässä fyysisessä kunnossa. He selvittivät monet fyysiset jutut noin 3 kertaa keskivertoamerikkalaista nopeammin. Heitä oli kiva haastaa kun tiesi, että he pystyvät tsemppaamaan monessa.
Viikonloppuna kävimme moikkaamassa kaveriamme kolmen vuoden takaa. Courtney työskenteli meidän kanssa silloin, kun olimme viimeksi täällä. Hän piti miehensä kanssa huolta tuttavaperheensä talosta kun he olivat lomalla. Pääsimme asumaan taloon, jossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi isoa kylpyhuonetta poreammeella, sänky johon melkein hukkui pieni ihminen, ruokasali, iso avokeittiö, kaksi olohuonetta takalla, 3 auton talli yms. Ja hyvä air conditioning.
Courtney vei meidät pancake aamiaisen jälkeen Oregonin rannikolle, jossa oli iso hiekkaranta ja aallot. Meitä suomalaisia rannikko ehkä ihmetyttää. Sää on koko ajan noin 15 astetta vähemmän kuin sisämaassa ja vesi liian kylmää uimiseen. Taivas on lähes poikkeuksetta pilvessä ja tuuli huuhtoo hiekkarantaa. Paikalliset tulevat piknik-kaluston kanssa rannalle nauttimaan. Me taas laitoimme hupparin ja takin päälle jossain vaiheessa. Suomalainen menee rannalla nauttimaan auringosta, lämmöstä ja uimisesta. Täällä mennään vilvoittelemaan.. Ranta oli kuitenkin mukavaa vaihtelua kuumuuteen ja aurinko paistoi taas kun olimme ajaneet 15 minuuttia sisämaata kohti.
Seuraavana päivänä kävimme kiipeämässä ja vesiputouksilla. Ne olivat ison joen varrella, johon ensimmäiset uudisasukkaat olivat lännessä asettuneet. He tulivat huuhtomaan tänne kultaa. Meillä oli ero tarkoitusperä.
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Marin siskolle business plan
Business plan number 2:
Onko koirasi lenkin jäljiltä kurainen ja märkä? Ethän halua, että koirasi sotkee kodin kuraisilla tassuillaan ja joudut siivoamaan kaiken mudan? Ei hätää! Vie koirasi paluumatkalla koirapesulaan. Dog wash toimii itsepalveluperiaatteella. Ja kas, hetkessä koirasi on kuin vastaostetun näköinen! Ehdoton valinta helppoutta ja raikkautta arvostavalle.
Onko koirasi lenkin jäljiltä kurainen ja märkä? Ethän halua, että koirasi sotkee kodin kuraisilla tassuillaan ja joudut siivoamaan kaiken mudan? Ei hätää! Vie koirasi paluumatkalla koirapesulaan. Dog wash toimii itsepalveluperiaatteella. Ja kas, hetkessä koirasi on kuin vastaostetun näköinen! Ehdoton valinta helppoutta ja raikkautta arvostavalle.
Uutisnälkä
Tällaisessa paikassa on vaikea pysyä mukana maailman uutisissa kun sanomalehti ei kolahda mistään postiluukusta. Hesaria on ikävä. Yhtenä aamuna joku oli jättänyt Oregonin osavaltion paikallislehden meidän talon alakerran pöydälle. Ei siinä oikeastaan kerrottu mitään ihmeellistä, mutta oli kiva lukea aamulehti. Netistä onneksi näkee hesarin ja mtv3:n uutisotsikot ja yle lähettää nettiuutiset tännekin päin maailmaa. Tuntuu, että suomalainen media osaa tiivistää ja hakea olennaisen tiedon, jonka voi aika nopeasti lukea jo lyhyistä otsikoista.
Kaksi päivää oli niin koleaa (ehkä 10 astetta ja ukkosmyrsky), että Saaran äidin villasukat olivat kullan arvoinen asia. Me haaveilemme isosta nojatuolista suomen kodissa, mutta sellainen ei taida kulkea käsimatkavarana lentokoneessa.
Kaksi päivää oli niin koleaa (ehkä 10 astetta ja ukkosmyrsky), että Saaran äidin villasukat olivat kullan arvoinen asia. Me haaveilemme isosta nojatuolista suomen kodissa, mutta sellainen ei taida kulkea käsimatkavarana lentokoneessa.
Vesiputouksilla ja mustikassa Ameerikassa
Tänään olimme koko basen eli tämän paikan henkilökunnan kanssa viettämässä vapaapäivää ja virkistymässä läheisillä vesiputouksilla. Ulkona oli yli 30 astetta lämmintä, joten oli kiva käydä uimassa välillä. Pääsimme amerikkalaiselle piknikille ja haikkaamaan polkuja, jotka veivät eri putouksille. Mielenkiintoista oli huomata, että paikalliset istuivat lähes koko ajan varjossa vaatteet päällä. Me suomalaiset sen sijaan olisimme auringossa ja makaisimme rannalla pelkissä bikineissä tai shortseissa. Ehkä meidän kesä on sen verran lyhyt, että nautimme siitä eri tavalla.
American style of enjoying the day :)
Sen jälkeen läksimme kaksin mustikkaan. Mutta emme mustikkametsään vaan pensaikkoon. Täällä mustikat ovat isoja ja makeita pensasmustikoita. Marjojen poiminta on tehty helpoksi. Ajoimme autolla pensaiden viereen. Pensaat olivat näteissä riveissä rinnakkain ja poiminta oli helppoa seisaaltaan. Hyttysten sijaan meillä oli lämmin auringonpaiste. Laatikko täyttyi hetkessä ja nyt meillä on pakastimessa kokonainen gallona (4l) mustikoita puuron päälle ja sellaisenaan nautittavaksi.
Päätimme lopuksi ottaa vielä muutaman kirsikan kotiinviemiseksi. Ne olikin hankalammassa paikassa, mutta hätä keinot keksii. (Tai idearikas aviomies ;)
American style of enjoying the day :)
Sen jälkeen läksimme kaksin mustikkaan. Mutta emme mustikkametsään vaan pensaikkoon. Täällä mustikat ovat isoja ja makeita pensasmustikoita. Marjojen poiminta on tehty helpoksi. Ajoimme autolla pensaiden viereen. Pensaat olivat näteissä riveissä rinnakkain ja poiminta oli helppoa seisaaltaan. Hyttysten sijaan meillä oli lämmin auringonpaiste. Laatikko täyttyi hetkessä ja nyt meillä on pakastimessa kokonainen gallona (4l) mustikoita puuron päälle ja sellaisenaan nautittavaksi.
Päätimme lopuksi ottaa vielä muutaman kirsikan kotiinviemiseksi. Ne olikin hankalammassa paikassa, mutta hätä keinot keksii. (Tai idearikas aviomies ;)
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Ropes course
“A ropes challenge course is a variety of obstacles designed with the purpose of challenging the physical, mental, and emotional limits of the participants. Many of the elements are also designed to encourage teamwork in order to accomplish specific goals, thus being an excellent tool for groups, businesses, youth groups or schools.”
Siinä lyhyt yhteenveto siitä mitä täällä teemme.
Täältä ropes courselta löytyy noin 10 korkeaharjoite-elementtiä valjaissa: vapaata pudotusta köysikeinussa, parinsadan metrin pituinen vaijerikaapeli jota pitkin pääsee liukumaan, jättiläiset tikkaat, paalu, trapetsihaaste puiden välissä, n. 35 metrin korkuinen puu, jota pitkin saa kiivetä niin pitkälle kuin uskaltaa..
Sitten on matalaharjoitteet, joiden tarkoituksena on haastaa ryhmiä toimimaan yhdessä, hakemaan ratkaisuja ja kannustamaan toinen toista. On paljon pelejä, joissa vaaditaan joku luova ratkaisu. Toiset vaatii fysiikkaa ja jokaisen huomioonottamista. Osa haastaa miettimään miten toimitaan erilaisten ihmisten kanssa. Osa haastaa kiinnittämään huomiota ryhmän ja yksilöiden väliseen kommunikointiin.
Tällaisia elementtejä löytyy monesta paikkaa, Suomestakin, mutta tää paikka on siitä hyvä, että jokaisen elementin taakse kätkeytyy jotain pohdittavaa. Kaikkiin elementteihin voi liittää opetuksen, joka liittyy elämään, yhteistyöhön, moraaliin, uskoon tai esimerkiksi jokaisen yksilön rohkaisemiseen tai haastamiseen. Elementtien välillä pysähdytään miettimään miksi jotain tehtiin, miten tiimi toimi, mitä siitä oppi yms. Hauskaa, mutta myös vakavaa.
Juttelin toissapäivänä yhden tytön kanssa, jolla oli paljon vaikeuksia luottaa itseensä ja muihin. Hän oli minun ja erään miehen vetämässä ryhmässä, jossa muut oli poikia. He olivat kaikki jollain tasolla rikostaustaisia ja viettivät kesää työleirillä. Tyttö ei halunnut olla mukana aktiviteeteissa, koska pelkäsi muiden ja itsensä suhtautumista niihin. Päivän päätteeksi haastoimme ryhmän tekemään team wall:in. Heidän piti porukkana kiivetä n. 4 metriä korkean puisen seinän yli ilman apuvälineitä. Pojat ottivat haasteen innolla vastaan ja tekivät sen nopeasti. Viimeisenä oli tämä tyttö, joka ei halunnut osallistua. Pojat katsoivat toisiinsa ja ottivat haasteeksi sen, että tyttö saadaan turvallisesti muurin päälle. He keksivät hienoja turvallisia ratkaisuja tytön nostamiseksi. Tämä pudisti päätään, mutta suostui lopulta ja kävi poikien avustuksella koskettamassa muurin yläreunaa. Hänelle se oli suuri juttu, mutta toivottavasti avasi jotain luottamuksesta toisiin. Puhuimme asiasta yhdessä jälkeenpäin ja totesimme, että pojille oli siinä hetkessä tärkeää tehdä kaikki ryhmässään olevan tytön parhaaksi.
Siinä oli mielestäni tiimityön ydin ja ehkä yksi syy miksi haluamme täällä työskennellä. Kyllästyisin nopeasti vetämään pelkkää toimintaa, mutta pidän siitä, että sen kautta voi tuoda paljon syvempiä juttuja ihmisten elämään.
Siinä lyhyt yhteenveto siitä mitä täällä teemme.
Täältä ropes courselta löytyy noin 10 korkeaharjoite-elementtiä valjaissa: vapaata pudotusta köysikeinussa, parinsadan metrin pituinen vaijerikaapeli jota pitkin pääsee liukumaan, jättiläiset tikkaat, paalu, trapetsihaaste puiden välissä, n. 35 metrin korkuinen puu, jota pitkin saa kiivetä niin pitkälle kuin uskaltaa..
Sitten on matalaharjoitteet, joiden tarkoituksena on haastaa ryhmiä toimimaan yhdessä, hakemaan ratkaisuja ja kannustamaan toinen toista. On paljon pelejä, joissa vaaditaan joku luova ratkaisu. Toiset vaatii fysiikkaa ja jokaisen huomioonottamista. Osa haastaa miettimään miten toimitaan erilaisten ihmisten kanssa. Osa haastaa kiinnittämään huomiota ryhmän ja yksilöiden väliseen kommunikointiin.
Tällaisia elementtejä löytyy monesta paikkaa, Suomestakin, mutta tää paikka on siitä hyvä, että jokaisen elementin taakse kätkeytyy jotain pohdittavaa. Kaikkiin elementteihin voi liittää opetuksen, joka liittyy elämään, yhteistyöhön, moraaliin, uskoon tai esimerkiksi jokaisen yksilön rohkaisemiseen tai haastamiseen. Elementtien välillä pysähdytään miettimään miksi jotain tehtiin, miten tiimi toimi, mitä siitä oppi yms. Hauskaa, mutta myös vakavaa.
Juttelin toissapäivänä yhden tytön kanssa, jolla oli paljon vaikeuksia luottaa itseensä ja muihin. Hän oli minun ja erään miehen vetämässä ryhmässä, jossa muut oli poikia. He olivat kaikki jollain tasolla rikostaustaisia ja viettivät kesää työleirillä. Tyttö ei halunnut olla mukana aktiviteeteissa, koska pelkäsi muiden ja itsensä suhtautumista niihin. Päivän päätteeksi haastoimme ryhmän tekemään team wall:in. Heidän piti porukkana kiivetä n. 4 metriä korkean puisen seinän yli ilman apuvälineitä. Pojat ottivat haasteen innolla vastaan ja tekivät sen nopeasti. Viimeisenä oli tämä tyttö, joka ei halunnut osallistua. Pojat katsoivat toisiinsa ja ottivat haasteeksi sen, että tyttö saadaan turvallisesti muurin päälle. He keksivät hienoja turvallisia ratkaisuja tytön nostamiseksi. Tämä pudisti päätään, mutta suostui lopulta ja kävi poikien avustuksella koskettamassa muurin yläreunaa. Hänelle se oli suuri juttu, mutta toivottavasti avasi jotain luottamuksesta toisiin. Puhuimme asiasta yhdessä jälkeenpäin ja totesimme, että pojille oli siinä hetkessä tärkeää tehdä kaikki ryhmässään olevan tytön parhaaksi.
Siinä oli mielestäni tiimityön ydin ja ehkä yksi syy miksi haluamme täällä työskennellä. Kyllästyisin nopeasti vetämään pelkkää toimintaa, mutta pidän siitä, että sen kautta voi tuoda paljon syvempiä juttuja ihmisten elämään.
Hyvää kuuluu..
Meille kuuluu täällä hyvää. Sopivasti työtä, haasteita ja vapaa-aikaa. Meidän pomo antoi meille lauantaina vapaapäivän ja hänen vaimonsa vei meidät kiipeämään parin tunnin päähän. Kallio oli vähän Suomen kallion tapaista basalttia (?), mutta seinät n. 30 metriä korkeita. Kallionjuurelta katsottuna muutama kymmentä metriä alempana virtasi iso joki. Kun oli kiivennyt kallion päälle ja katsoi alas puiden latvojen yläpuolelta, tuntui kun olisi ollut korkealla vuorella.
Tänään kävimme paikallisessa kirkossa: Church on a Hillissä, jossa tapasimme käydä jo silloin kun täällä viimeksi olimme. Meidän piti mennä porukalla piknikille sen jälkeen, mutta meidät yllätti ukkonen ja SADE! Laitoimme siis ruoan mikroon ja päädyimme katsomaan elokuvia.. Vieläkin sataa.
Tulevat viikot ovat ilmeisesti aika kiireisiä täällä ropes coursella. Muutama tiiminjäsen lähtee pian rakentamaan samanlaista paikkaa muualle ja meille on tulossa paljon isoja ryhmiä. Jouni sai juuri haasteekseen ottaa vastuulle n. 45 henkilön ryhmän ja sellaisia tulee jatkossakin.
Tänään kävimme paikallisessa kirkossa: Church on a Hillissä, jossa tapasimme käydä jo silloin kun täällä viimeksi olimme. Meidän piti mennä porukalla piknikille sen jälkeen, mutta meidät yllätti ukkonen ja SADE! Laitoimme siis ruoan mikroon ja päädyimme katsomaan elokuvia.. Vieläkin sataa.
Tulevat viikot ovat ilmeisesti aika kiireisiä täällä ropes coursella. Muutama tiiminjäsen lähtee pian rakentamaan samanlaista paikkaa muualle ja meille on tulossa paljon isoja ryhmiä. Jouni sai juuri haasteekseen ottaa vastuulle n. 45 henkilön ryhmän ja sellaisia tulee jatkossakin.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Isälle (ja muille) business plan
Isossa Ameerikassa on kaikki mahdollista. Kaupassa kävelykunnottomille tarjotaan sähkömoottoroidut ajoneuvot ostoskorien kera, jotta saa tehdä lisää ostoksia. Polttoainetta kannattaisi lähettää kontissa Suomeen, koska se on puolet halvempaa. (Tosin meidän jenkkiauto kuten muutkin autot täällä vie 16 litraa sadalla…)
Business plan number 1:
Tuntuuko muutto toiselle paikkakunnalle hankalalta? Ehkä näin laman aikana uusi työ tai elämäntilanne vie uuteen suuntaan. Omaisuus pitäisi pakata laatikoihin ja uusi sopiva asunto löytää perheelle. Hankalaa, eikö totta?
Ei hätää. Ameerikassa kaikki on mahdollista. Täällä talo kulkee mukanasi! Vaihtoehtoja trailerin kokoisesta asunnosta pyörillä kulkevaan omakotitaloon.
Ehdoton hankinta liikkuvalle perheelle on pätkätyö eri paikkakunnilta ja oma mukana kulkeva vähintään 80 neliön omakotitalo. Muutot on vain tärkeä ajoittaa hiljaisempiin ajankohtiin, jolloin tiellä ei ole muita matkaajia. Ehdoton business idea koti-Suomeen!
Business plan number 1:
Tuntuuko muutto toiselle paikkakunnalle hankalalta? Ehkä näin laman aikana uusi työ tai elämäntilanne vie uuteen suuntaan. Omaisuus pitäisi pakata laatikoihin ja uusi sopiva asunto löytää perheelle. Hankalaa, eikö totta?
Ei hätää. Ameerikassa kaikki on mahdollista. Täällä talo kulkee mukanasi! Vaihtoehtoja trailerin kokoisesta asunnosta pyörillä kulkevaan omakotitaloon.
Ehdoton hankinta liikkuvalle perheelle on pätkätyö eri paikkakunnilta ja oma mukana kulkeva vähintään 80 neliön omakotitalo. Muutot on vain tärkeä ajoittaa hiljaisempiin ajankohtiin, jolloin tiellä ei ole muita matkaajia. Ehdoton business idea koti-Suomeen!
SOY = dream
Mari lähti Ameerikaan. Kesäkuussa piti toteuttaa jäätelön ylisyöntiä, koska suurena huolena oli se, ettei Ameerika tuota jäätelöä laktoosittomille henkilöille…
Löysimme isosta kaupasta yhden laktoosittoman vaniljajäätelön. Hmm. Sitä söimme viikon. Tänään auton nokka kolahti terveyskaupan pihaan ja Ameerika, Ameerika yllätti!!! Siellä oli kokonainen pakastinkaappi täynnä erilaisia soija- ja riisijäätelöitä: peanut butter, mocha, coffee, chocolate fudge, cookie dough, mint… yummy! Yhtä hyvää laatua kuin Hägendags. Suomesta sellaisia saa vain uneksia ostavansa. Nyt seuraava haaste onkin kokeilla niistä jokaista seuraavan kuuden viikon aikana kunnes täältä lähdemme.. :)
Löysimme isosta kaupasta yhden laktoosittoman vaniljajäätelön. Hmm. Sitä söimme viikon. Tänään auton nokka kolahti terveyskaupan pihaan ja Ameerika, Ameerika yllätti!!! Siellä oli kokonainen pakastinkaappi täynnä erilaisia soija- ja riisijäätelöitä: peanut butter, mocha, coffee, chocolate fudge, cookie dough, mint… yummy! Yhtä hyvää laatua kuin Hägendags. Suomesta sellaisia saa vain uneksia ostavansa. Nyt seuraava haaste onkin kokeilla niistä jokaista seuraavan kuuden viikon aikana kunnes täältä lähdemme.. :)
Smith Rock- Climber’s Dream
Amerikka juhli itsenäisyyspäiväänsä 4 heinäkuuta. Yritimme kysellä pääsemmekö juhliin mukaan, mutta suurin osa tuntui viettävän sitä vain perhepiirissä grillauksen merkeissä ja käyvän illalla katsomassa ilotulituksia. Ei mitään ihmeempää.
Niinpä me keräsimme kaksi kaveria täältä baselta mukaan: romanialaisen Petran ja paikallisen Ryanin. Pakkasimme auton takaluukun täyteen kiipeilykamaa, kylmälaukun, vesikanistereita ja retkeilyvarusteet. Lähdimme porukalla kolmen tunnin päähän vuorille. Siellä on Smith Rock, kiipeilykallio, jossa ekaa kertaa oikeasti innostuimme kalliokiipeilystä 3 vuotta sitten. Pari mailia seinää kanjonin vierellä ja ainakin 300 eri reittiä sporttikiipeilystä trädiin. Kalliot ovat hiekkakiveä, jossa kenkä pysyy älyttömän hyvin verrattuna Suomen liukkaaseen graniittiin. Reittejä aloittelijasta pro:hon. Me siellä jossain välissä :) Parin viikon päästä pitää ehdottomasti käydä ajan kanssa uudelleen.
Kiipesimme ensimmäisenä iltana kolmisen tuntia ja leiriydyimme ilmaisella alueella. Lämpöä riitti: päivällä yli 35, auringossa ehkä enemmänkin ja yölläkin vielä niin paljon, että makuupussi tähtitaivaan alla tuntui kuumalta.
Itsenäisyyspäivän aamuna herätys kello 6, kävely alas kanjoniin ja seinämälle. Muutamia kiipeilyreittejä aamuauringossa, evästauko puiden alla varjossa, päiväunet, lisää kiipeilyä, lounastauko varjossa, uiminen kanjonissa, vielä kerran kiipeilyä. NAUTIMME :) Kymmenen maissa kävelimme takaisin parkkipaikalle. Siellä tavattiin saksalainen ja englantilainen mies, joiden kanssa päädyimme lopulta leiriytymään yöksi.
Seuraavana aamuna starttasimme takaisin. Meidät oli pyydetty vieraaksi häihin. Amerikkalainen ja norjalainen täältä baselta vihittiin. Oli mielenkiintoista nähdä amerikkalaiset häät. Ehkä erona se, että morsiusneitoja oli 3, samoin 3 miestä sulhasen lisäksi. Sulhanen, bestman ja pappi olivat vain aluksi paikalla. Sitten tulivat yksitellen morsiusneidot ja sulhasen kaverit. Morsiamen äiti saatettiin seuraavana istumaan paikalleen. Se tuntui hienolta eleeltä. Lopulta isä saattoi tyttären eteen. Sekä morsian että sulhanen antavat toisilleen sormuksen merkkinä tulevasta liitosta. Juttelimme ihmisten kanssa siitä, uskallammeko vielä kuokkavierailla receptionissa eli varsinaisessa hääjuhlassa. Olimme ehkä liian väsyneitä matkasta, joten lähdimme ostamaan jäätelöä. Siitä tuleekin oma erillinen kappale…………
Niinpä me keräsimme kaksi kaveria täältä baselta mukaan: romanialaisen Petran ja paikallisen Ryanin. Pakkasimme auton takaluukun täyteen kiipeilykamaa, kylmälaukun, vesikanistereita ja retkeilyvarusteet. Lähdimme porukalla kolmen tunnin päähän vuorille. Siellä on Smith Rock, kiipeilykallio, jossa ekaa kertaa oikeasti innostuimme kalliokiipeilystä 3 vuotta sitten. Pari mailia seinää kanjonin vierellä ja ainakin 300 eri reittiä sporttikiipeilystä trädiin. Kalliot ovat hiekkakiveä, jossa kenkä pysyy älyttömän hyvin verrattuna Suomen liukkaaseen graniittiin. Reittejä aloittelijasta pro:hon. Me siellä jossain välissä :) Parin viikon päästä pitää ehdottomasti käydä ajan kanssa uudelleen.
Kiipesimme ensimmäisenä iltana kolmisen tuntia ja leiriydyimme ilmaisella alueella. Lämpöä riitti: päivällä yli 35, auringossa ehkä enemmänkin ja yölläkin vielä niin paljon, että makuupussi tähtitaivaan alla tuntui kuumalta.
Itsenäisyyspäivän aamuna herätys kello 6, kävely alas kanjoniin ja seinämälle. Muutamia kiipeilyreittejä aamuauringossa, evästauko puiden alla varjossa, päiväunet, lisää kiipeilyä, lounastauko varjossa, uiminen kanjonissa, vielä kerran kiipeilyä. NAUTIMME :) Kymmenen maissa kävelimme takaisin parkkipaikalle. Siellä tavattiin saksalainen ja englantilainen mies, joiden kanssa päädyimme lopulta leiriytymään yöksi.
Seuraavana aamuna starttasimme takaisin. Meidät oli pyydetty vieraaksi häihin. Amerikkalainen ja norjalainen täältä baselta vihittiin. Oli mielenkiintoista nähdä amerikkalaiset häät. Ehkä erona se, että morsiusneitoja oli 3, samoin 3 miestä sulhasen lisäksi. Sulhanen, bestman ja pappi olivat vain aluksi paikalla. Sitten tulivat yksitellen morsiusneidot ja sulhasen kaverit. Morsiamen äiti saatettiin seuraavana istumaan paikalleen. Se tuntui hienolta eleeltä. Lopulta isä saattoi tyttären eteen. Sekä morsian että sulhanen antavat toisilleen sormuksen merkkinä tulevasta liitosta. Juttelimme ihmisten kanssa siitä, uskallammeko vielä kuokkavierailla receptionissa eli varsinaisessa hääjuhlassa. Olimme ehkä liian väsyneitä matkasta, joten lähdimme ostamaan jäätelöä. Siitä tuleekin oma erillinen kappale…………
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)