Suomiiiii!

Suomessa ollaan. Jee jee. Lisäaineettoman leivän ja kuitujen kotimaa. Nautimme jälleen vahvasta ruisleivästä, kypsytetystä juustosta, tuoreista vihanneksista ja marja-/omppuherkuista. Pieniä asioita kaipaa kun on poissa omasta kulttuurista.

Kiva oli olla matkalla, mutta kiva on olla kotona. Lennot meni kepeästi 8,5 tunnissa kokonaisuudessaan. Liekö ollut nopea kapteeni vai uudet reitit. Marin vanhemmat olivat vastassa kentällä ja saivatkin odotella hetkisen. Me olimme saaneet lahjoituksena kaverilta Amerikan armeijan vanhan mahtilaukun, joka oli ilmeisesti niin epäilyttävä kapistus suomalaisten käsissä, että se oli avattu ja myllätty läpi. Ainut epäilyttävä asia taisi olla kilon pannarijauhopaketti, josta tehtiin sunnuntaina vanhemmille tuhti aamupala..

Nyt olemme hyvillä mielin Vaasassa. Kävimme kaverien tapaamisen lomassa kiipeämässä Helsingissä ja Tampereella: ainakin yhdellä greidillä olemme nostaneet kiipeilytaitojamme.. Tästä on tarkoituksena mennä kesämökille saunomaan, katsomaan ainakin 5 elokuvaa, nostamaan perunoita ja kyllästymään. Kyllästymään siksi, että silloin olemme oikeasti levänneet ja valmiita uuteen matkaan :) Namibian kone lähtee 6.10.

Ameerika

Kolmen matkustajan kanssa aloitimme matkan kohti New Yorkia. Linja-autosta löytyi oma langaton verkko, jota matkustajat saavat käyttää matkan aikana. Voisikohan muut autot käyttää samaa verkkoa.

Eilen saimme auton myytyä. Kaverimme Blake auttoi erittäin paljon auton myynnissä ja paperihommissa. Auto meni nuorelle pariskunnalle, joka oli iloinen saadessaan toimivan nelivetoauton. Hävisimme myynnissä 50 Dollaria, joten aika hyvä autokauppa. Laskimme, että kolmen kuukauden autokulut olivat meille 400 dollaria eli 285 euroa ilman polttoainekuluja.


Olemme tyytyväisiä matkasta.

Näkemisiin Suomessa.

Tavarakuormakamelit ja lähtömieli

Richmondissa on pakkaus alkanut. Meillä on täällä kolme rinkkaa, joihin pitäisi saada mahtumaan kaikki retkitavara, kiipeilykamat ja muu omaisuus. Jouni on onneksi tehokas pakkaaja, joten ehkäpä saamme itsemme ja omaisuutemme takaisin Suomen kamaralle.

Hyvä mieli on lähteä kotiin, mutta myös mukava olisi jäädä. Me ollaan viimeiset neljä päivää vietetty retkeillen ja kiipeillen Pohjois-Carolinassa ja Länsi-Virginiassa kaverimme Blaken kanssa. Teimme vielä pienen road tripin ja kävimme kokeilemassa itäisen mantereen parhaimmat kiipeilypaikat: Linville Gorge ja New River Gorge. Täällä kiipeilypaikat on usein gorgeissa eli vanhoissa kallioseinäisissä rotkoissa, joissa on joskus virrannut iso joki. Linville Gorge oli perinteinen tradkiipeilypaikka. Trad tarkoittaa sitä, ettei kallioon ole pultattu minkäänlaista metallia tai varmistuspaikkaa, vaan kiipeilijä laittaa omat varmistuslaitteensa kallionkoloihin ja halkeamiin. Reitit ovat usein teknisesti helpompia kuin sporttikiipeilyssä, jossa reitit on valmiiksi pultattu eli kiipeilijä laittaa vain omat karabiininsa kalliossa oleviin metallipultteihin.

Kävelimme kahden päivän aikana vuoria ylös ja alas yrittäessämme kallion alkuun. Toisen päivän lähestyminen kesti melkein kolme tuntia, osa siitä kävelyä ja osa laskeutumista köydellä. Sen jälkeen kiipesimme noin 120 metriä kalliota ylöspäin eli kaksi köydenväliä. Ensimmäinen köysi riittää noin 60 metriin, sen jälkeen varmistetaan kalliolla olevasta ankkurista seuraavat 60 metriä ylöspäin. Osa reiteistä voi olla jopa 12 köydenväliä eli todella pitkiä. Me kiipesimme kerrallaan vain kolme köyttä ja opettelimme uutta tekniikkaa. Hauska uusi kokemus, koska korkealta näkee aina paljon laajemmalle ja on aika jännä fiilis levätä kallion kyljessä omaa kiipeilyä odotellessa..



Totesimme, että tradkiipeily on eräänlaista seikkailua jatkuvasti. Kallion juuren löytäminen vaatii vaivaa, köysilaskeutumista, kivikkoista jyrkkää polkua, kartanlukutaitoa, piikkipuskia, energiaa. Kiipeily tuntui meistä melkein helpommalta kun paikan löytäminen ja sieltä poispääseminen. Toisaalta kaiken vaivan jälkeen palkintona on sitten muutama hieno kiivettävä seinä ja upea maisema. Mahdammeko kuitenkaan sellaista Suomesta löytää..





Auto on nyt myynnissä paikallisessa nettiautossa ja tänään tulee katsojia, joita on jo ilmaantunut 7 kappaletta. Ottaisimme mielellään auton Suomeen, mutta polttoainekulut ja lähettäminen ei enää kannata. Toivottavasti saamme sen tänään myydyksi, sillä lennämme huomisiltana New Yorkista ja olemme lauantaina iltapäivällä Suomen Helsingissä. Taidamme jäädä Helsinkiin muutamaksi päiväksi ja sitten Tampereen kautta Vaasaan ja Vöyrille lepäämään ennen uutta matkaa. Aiomme kuluttaa paljon ruisleipää, suomalaista oltermannia, marjoja, Kinnusen omenoita ja kasvimaan herkkuja. Ehkäpä näemme sinutkin :)

Road trip is finished

Nyt on road trip takana.. Noin 6500 mailia tekee yhteensä noin 10800 kilometriä. Niistä noin 2500 viimeisen 4 päivän aikana kun kiisimme valtateitä pitkin itäisen mantereen poikki. Jouni ajoi sinnikkäästi 24 cokistölkin voimalla. Matkan teko oli meidän mielestä aika edullista: polttoaine kun maksoi noin 2,18 dollaria gallonalta eli noin 1,70 euroa neljä litraa eli noin 40 senttiä litra. Hmm.


Ajamisen iloa..(klikkaa hiirellä suuremmaksi jos kuva on epäselvä)

Takana on ajamista kuusi viikkoa ja paljon uusia kokemuksia. Ainakin 24 yötä autossa, ehkäpä 7 hostelleissa, 6 tuttujen luona ja yksi maksetulla leirintäalueella. Kaasukeitin ja kaasugrilli olivat suureksi avuksi, sillä pärjäsimme matkan noin 5 ravintola-aterialla hyvissä hetkissä. Loppumatkan pitkillä ajo-osuuksilla tosin sorruimme muutamaan hampurilaiseen ja tacoon (n. 60 senttiä kappale..) Auto kesti mainiosti, vain rengas vaihdettiin puolessa välissä matkaa. Paljon mielenkiintoisia uusia ja vanhoja tuttuja matkan varrella, maisemaa aavikosta vuoristoihin, metsäisestä maastosta lakeisiin peltoihin. Toteamme, että Amerikka on valtava ja täältä löytyy jatkuvasti uutta nähtävää.

Lopetamme ajomatkan tyytyväisinä, mutta oikeastaan totesimme, että pitäisikö vielä käväistä alhaalla Floridassa, ei se tähän nyt näin voi loppua :) Nyt olemme Richmondissa, Virginiassa, yhteisen kaverimme Blaken luona kylässä. Joku voi muistaa hänet meidän häistä tai toissa joulusta kun hän oli meitä tapaamassa. Auto on nyt myynnissä ja jää tänne. Me jatkamme viikon päästä julkisilla New Yorkiin, josta lennämme kotiin perjantaina. Siihen asti vietämme aikaa täällä Blaken luona. Kiipeily on meidän kaikkien yhteinen harrastus, joten sitä ainakin tullaan tekemään viikon aikana. Rukoukset ovat kantaneet ja pitäneet turvassa matkan ajan. Kiitos niistä :)


Pannukakkuaamupala amerikkalaisittain. Päälle coffee creameria ja maapähkinävoita. Voilá!


Jounin uusi keksintö (ja patentti): Petzlin valopää (otsalamppu), pala teippiä ja tyhjä maitokanisteri -mainio leirivalo tuomaan tunnelmaa!

Kansas City ja pitkä ajomatka edessä

Vietimme lopulta yli 6 päivää kaverin luona tai oikeastaan kaverin isän isossa talossa, jossa majoituimme. Emme ehkä olleet ymmärtäneetkään miten väsyneitä oikeastaan olimme kaikesta matkaamisesta. Onhan tässä jo pari kuukautta vierähtänyt aika aktiivisesti..

Lepäsimme muutaman päivän, kävimme kiipeämässä Denverin lähellä, vietimme iltoja Melissan ja hänen miehensä Jonathanin kanssa. Yhden päivän kiersimme Melissan isän, Michaelin, kanssa hänelle tärkeissä paikoissa.

Joskus tuntuu hassulta olla vieraassa talossa pitkään vieraana, mutta nyt tuntui, että siinä oli jotain erityistä. Tuntui, että jokainen meistä tuli omalla tavallaan siunatuksi. Toinen sai antaa, toinen vastaanottaa, toinen jakaa ajatuksia ja toinen pohtia. Lepoa, keskusteluja, tutustumista. Isä teki meille muutamana aamuna aamupalan, istuimme yhdessä alas ja juttelimme, Jouni auttoi häntä keräämään pinoihin isot heinäpaalit, teimme hänellekin ruokaa työhön vietäväksi, Melissan ja Jonathanin kanssa katsoimme muutaman ajatuksia avaavan elokuvan, rukoilimme toistemme ja perheidemme puolesta. Hyvä kohtaaminen kaikkien mielestä.

Nyt olemme piitkällä matkalla itärannikolle. Tavoitteena ajaa yli 1600 mailia neljässä päivässä. Eilen aloitimme aamuseitsemältä ja ajoimme päivän aikana yli 1000 kilometriä. Nyt Kansas Cityssä. Matka menee nopeasti kun pääsemme huristelemaan 75:ttä m/h eli noin 120:iä. Highway on koko ajan vähintään kaksikaistainen. Maisemina on ollut koko matkan kauaskantavat pellot. Lakiampaa kuin Pohojanmaalla…