Nyt on innokkaat kalastajat päässeet uusille apajille: syvän veden kalastuspuuhiin Atlantin rannikolle. Niihin tyrskyihin ei riitäkään tutuksi tullut virveli, vaan se pitää korvata 2 kertaa pidemmällä kaltaisellaan. Onnemme potki kun löysimme kyseisen komistuksen suomalaisen koulun varastohuoneesta. Kävimme huoltoasemalla konsultointipuuhissa syöttien suhteen ja saimme matkaan isosilmäisiä läpinäkyviä pakastekaloja. Niillä pitäisi tulla komea saalis.
Kuinka ollakaan, kalamenestyksen takaava syöttipaketti unohtui naapuriperheen pakastimeen. Ei auttanut kuin kehitellä uusi herkkupala. Lopulta kalapariskunnan komeammalla puoliskolla välähti: Toissapäivänä oli kaupasta käteen tarttunut herkullisia makkaroita ja mielessään hän pohti, josko kalakin ymmärtäisi paremmin vahvan lihan arvon kuin mokomien pakastesinttien.
Rannalle suunnatessa oli aurinko jo päättämässä päiväänsä. Aaltojen pärskyessä rantaan, parivaljakko suunnisti rantahiekalle. Kalaa emme sillä kertaa saaneet, vaan hyrräkelan sotkuun, makkarat menetimme mereen ja naapurikalastajat antoivat toimintavinkkejä vastaisuuden varalle. Mieleen hiipi kuitenkin ajatus, josko kalat olisivat niin intelligenttejä, etteivät kapsahtaisi kuolleeseen lihaan, toisin sanoen jauhoihin muusattuun jauhelihapötköön.
Toivoa emme menetä, huomenna uudestaan.
Täällä on syöty moneen kertaan haukifiletta. Namibiasta tullut jouluvieras kun on kateellinen sikäläisille kalansaaliille ja yrittää tasapainottaa tunteitaan kalastelemalla täällä. ja hyvällä kalaonnella kylläkin.
VastaaPoista