Smith Rock- Climber’s Dream

Amerikka juhli itsenäisyyspäiväänsä 4 heinäkuuta. Yritimme kysellä pääsemmekö juhliin mukaan, mutta suurin osa tuntui viettävän sitä vain perhepiirissä grillauksen merkeissä ja käyvän illalla katsomassa ilotulituksia. Ei mitään ihmeempää.

Niinpä me keräsimme kaksi kaveria täältä baselta mukaan: romanialaisen Petran ja paikallisen Ryanin. Pakkasimme auton takaluukun täyteen kiipeilykamaa, kylmälaukun, vesikanistereita ja retkeilyvarusteet. Lähdimme porukalla kolmen tunnin päähän vuorille. Siellä on Smith Rock, kiipeilykallio, jossa ekaa kertaa oikeasti innostuimme kalliokiipeilystä 3 vuotta sitten. Pari mailia seinää kanjonin vierellä ja ainakin 300 eri reittiä sporttikiipeilystä trädiin. Kalliot ovat hiekkakiveä, jossa kenkä pysyy älyttömän hyvin verrattuna Suomen liukkaaseen graniittiin. Reittejä aloittelijasta pro:hon. Me siellä jossain välissä :) Parin viikon päästä pitää ehdottomasti käydä ajan kanssa uudelleen.







Kiipesimme ensimmäisenä iltana kolmisen tuntia ja leiriydyimme ilmaisella alueella. Lämpöä riitti: päivällä yli 35, auringossa ehkä enemmänkin ja yölläkin vielä niin paljon, että makuupussi tähtitaivaan alla tuntui kuumalta.

Itsenäisyyspäivän aamuna herätys kello 6, kävely alas kanjoniin ja seinämälle. Muutamia kiipeilyreittejä aamuauringossa, evästauko puiden alla varjossa, päiväunet, lisää kiipeilyä, lounastauko varjossa, uiminen kanjonissa, vielä kerran kiipeilyä. NAUTIMME :) Kymmenen maissa kävelimme takaisin parkkipaikalle. Siellä tavattiin saksalainen ja englantilainen mies, joiden kanssa päädyimme lopulta leiriytymään yöksi.



Seuraavana aamuna starttasimme takaisin. Meidät oli pyydetty vieraaksi häihin. Amerikkalainen ja norjalainen täältä baselta vihittiin. Oli mielenkiintoista nähdä amerikkalaiset häät. Ehkä erona se, että morsiusneitoja oli 3, samoin 3 miestä sulhasen lisäksi. Sulhanen, bestman ja pappi olivat vain aluksi paikalla. Sitten tulivat yksitellen morsiusneidot ja sulhasen kaverit. Morsiamen äiti saatettiin seuraavana istumaan paikalleen. Se tuntui hienolta eleeltä. Lopulta isä saattoi tyttären eteen. Sekä morsian että sulhanen antavat toisilleen sormuksen merkkinä tulevasta liitosta. Juttelimme ihmisten kanssa siitä, uskallammeko vielä kuokkavierailla receptionissa eli varsinaisessa hääjuhlassa. Olimme ehkä liian väsyneitä matkasta, joten lähdimme ostamaan jäätelöä. Siitä tuleekin oma erillinen kappale…………