torstai 17. syyskuuta 2009

Tavarakuormakamelit ja lähtömieli

Richmondissa on pakkaus alkanut. Meillä on täällä kolme rinkkaa, joihin pitäisi saada mahtumaan kaikki retkitavara, kiipeilykamat ja muu omaisuus. Jouni on onneksi tehokas pakkaaja, joten ehkäpä saamme itsemme ja omaisuutemme takaisin Suomen kamaralle.

Hyvä mieli on lähteä kotiin, mutta myös mukava olisi jäädä. Me ollaan viimeiset neljä päivää vietetty retkeillen ja kiipeillen Pohjois-Carolinassa ja Länsi-Virginiassa kaverimme Blaken kanssa. Teimme vielä pienen road tripin ja kävimme kokeilemassa itäisen mantereen parhaimmat kiipeilypaikat: Linville Gorge ja New River Gorge. Täällä kiipeilypaikat on usein gorgeissa eli vanhoissa kallioseinäisissä rotkoissa, joissa on joskus virrannut iso joki. Linville Gorge oli perinteinen tradkiipeilypaikka. Trad tarkoittaa sitä, ettei kallioon ole pultattu minkäänlaista metallia tai varmistuspaikkaa, vaan kiipeilijä laittaa omat varmistuslaitteensa kallionkoloihin ja halkeamiin. Reitit ovat usein teknisesti helpompia kuin sporttikiipeilyssä, jossa reitit on valmiiksi pultattu eli kiipeilijä laittaa vain omat karabiininsa kalliossa oleviin metallipultteihin.

Kävelimme kahden päivän aikana vuoria ylös ja alas yrittäessämme kallion alkuun. Toisen päivän lähestyminen kesti melkein kolme tuntia, osa siitä kävelyä ja osa laskeutumista köydellä. Sen jälkeen kiipesimme noin 120 metriä kalliota ylöspäin eli kaksi köydenväliä. Ensimmäinen köysi riittää noin 60 metriin, sen jälkeen varmistetaan kalliolla olevasta ankkurista seuraavat 60 metriä ylöspäin. Osa reiteistä voi olla jopa 12 köydenväliä eli todella pitkiä. Me kiipesimme kerrallaan vain kolme köyttä ja opettelimme uutta tekniikkaa. Hauska uusi kokemus, koska korkealta näkee aina paljon laajemmalle ja on aika jännä fiilis levätä kallion kyljessä omaa kiipeilyä odotellessa..



Totesimme, että tradkiipeily on eräänlaista seikkailua jatkuvasti. Kallion juuren löytäminen vaatii vaivaa, köysilaskeutumista, kivikkoista jyrkkää polkua, kartanlukutaitoa, piikkipuskia, energiaa. Kiipeily tuntui meistä melkein helpommalta kun paikan löytäminen ja sieltä poispääseminen. Toisaalta kaiken vaivan jälkeen palkintona on sitten muutama hieno kiivettävä seinä ja upea maisema. Mahdammeko kuitenkaan sellaista Suomesta löytää..





Auto on nyt myynnissä paikallisessa nettiautossa ja tänään tulee katsojia, joita on jo ilmaantunut 7 kappaletta. Ottaisimme mielellään auton Suomeen, mutta polttoainekulut ja lähettäminen ei enää kannata. Toivottavasti saamme sen tänään myydyksi, sillä lennämme huomisiltana New Yorkista ja olemme lauantaina iltapäivällä Suomen Helsingissä. Taidamme jäädä Helsinkiin muutamaksi päiväksi ja sitten Tampereen kautta Vaasaan ja Vöyrille lepäämään ennen uutta matkaa. Aiomme kuluttaa paljon ruisleipää, suomalaista oltermannia, marjoja, Kinnusen omenoita ja kasvimaan herkkuja. Ehkäpä näemme sinutkin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti