Vietimme lopulta yli 6 päivää kaverin luona tai oikeastaan kaverin isän isossa talossa, jossa majoituimme. Emme ehkä olleet ymmärtäneetkään miten väsyneitä oikeastaan olimme kaikesta matkaamisesta. Onhan tässä jo pari kuukautta vierähtänyt aika aktiivisesti..
Lepäsimme muutaman päivän, kävimme kiipeämässä Denverin lähellä, vietimme iltoja Melissan ja hänen miehensä Jonathanin kanssa. Yhden päivän kiersimme Melissan isän, Michaelin, kanssa hänelle tärkeissä paikoissa.
Joskus tuntuu hassulta olla vieraassa talossa pitkään vieraana, mutta nyt tuntui, että siinä oli jotain erityistä. Tuntui, että jokainen meistä tuli omalla tavallaan siunatuksi. Toinen sai antaa, toinen vastaanottaa, toinen jakaa ajatuksia ja toinen pohtia. Lepoa, keskusteluja, tutustumista. Isä teki meille muutamana aamuna aamupalan, istuimme yhdessä alas ja juttelimme, Jouni auttoi häntä keräämään pinoihin isot heinäpaalit, teimme hänellekin ruokaa työhön vietäväksi, Melissan ja Jonathanin kanssa katsoimme muutaman ajatuksia avaavan elokuvan, rukoilimme toistemme ja perheidemme puolesta. Hyvä kohtaaminen kaikkien mielestä.
Nyt olemme piitkällä matkalla itärannikolle. Tavoitteena ajaa yli 1600 mailia neljässä päivässä. Eilen aloitimme aamuseitsemältä ja ajoimme päivän aikana yli 1000 kilometriä. Nyt Kansas Cityssä. Matka menee nopeasti kun pääsemme huristelemaan 75:ttä m/h eli noin 120:iä. Highway on koko ajan vähintään kaksikaistainen. Maisemina on ollut koko matkan kauaskantavat pellot. Lakiampaa kuin Pohojanmaalla…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienoa lukea yhteisestä matkastanne, avioparina, toistenne parhaina kavereina. Jumala siunatkoon matkaanne edelleen!
VastaaPoista