Pohjoisessa kolkassa

Afrikkalainen kulttuuri vielä hämmentää. Olemme viettäneet vapaapäivää omassa asunnossamme, joka on ilmeisesti vanha lähetyslääkärin talo. Tutustuimme päivällä lähiympäristöön: paljon katseita, ujoja tervehdyksiä, lehmiä, vuoheja, aaseja, leikkiviä lapsia, pieniä putiikkeja, hiekkamaa, lähikirkossa vahvaääninen nuorisokuoro ja aurinko. Kääntöpuolena rapistuneita betonitaloja, suttuisen oloisia pihapiirejä, paljon jätettä maassa lojumassa metalliromusta limsatölkkeihin. Kierroksella näki, että täällä olisi paljon mahdollisuuksia luoda, rakentaa, hyödyntää maata, mutta ihmiset eivät välttämättä käytä niitä.

Olemme siis Nkurenkurussa, pohjois-Namibiassa. Olleet jo kaksi päivää. Jounin sisko Suvi oli meitä vastassa kentällä kun saavuttiin viimein Kapkaupungista Namibiaan. Ajelimme tänne tulessa 3 päivää Etoshan, suuren luonnonpuiston, läpi. Retkeilimme safarimeiningillä luonnonpuiston sisällä olevissa lodgeissa, autoilimme eläimiä etsimässä, olimme ja söimme hyvin. Kiitos Suvin camping valmistelujen :) Elefantteja, leijonia, sarvikuono, kirahveja, seeproja.. ja paljon kauriin oloisia otuksia..







Namibiassa on suomalaisilla pitkä historia. Kävimme tutustumassa siihen Martti Rautasen kodin yhteyteen tehdyssä museossa täällä pohjoisessa. Suomalaiset lähetystyöntekijät ovat tulleet tänne jo 1800-luvun lopulla. Heidän perua on nykyinen koulu- ja terveydenhuoltojärjestelmä sekä kirjoitettu kieli ja raamattu Ambomaalla eli Namibian pohjoisosassa. Varsin pitkä historia ja vielä työ jatkuu. Mari luki tänään vanhan Namibian lähetin elämänkertaa ja siellä sanottiin hyvin: ”Lähetin tehtävänä on tehdä oma työnsä tarpeettomaksi”. Paikalliset pyörittämään ja luomaan uutta, kestävää. Me olemme täällä Dahlstenin perheen apuna: ainakin hoidamme lapsia (eilen juhlittiin Julian 4vee synttäreitä), Mari opettaa Suvin englannin tunteja läheisessä high schoolissa ja Jounille on tulossa pieniä projekteja.

Eilen kävimme lähikaupungissa tekemässä parin viikon ruokaostokset: HÄMMÄSTYIMME. Paikallinen ruokakauppa myi tuotteita suomalaisten markettien hintatason mukaan! Osa tuotteista oli jopa selvästi kalliimpia. Eipä meillä kahdella taida ikinä olleen näin isoa kauppalaskua.. No se nyt ei ole niin tärkeää, mutta lähinnä mietimme, miten ihmeessä paikallinen, jonka keskitulot ovat ehkä 400-500 euroa kuussa, pystyy hankkimaan perheelleen kaiken tarvittavan.


Meidän tänhetkinen koti, Tohtorila.


Etelänhetelmä. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?