Afrikka

Meillä on täällä kaksi maastopyörää, joilla pääsemme kulkemaan. Maastopyörä onkin hyvä paksuine renkaineen, kun päällystettyjä teitä ei ihan lähimailla ole. Ajamme kovassa tai pehmeässä hiekassa. Sunnuntaina kävimme pidemmän pyöräretken joen vartta ja Angolan rajaa pitkin. Matkalla ostimme cokikset paikallisesta baarista. Harmi oli huomata, että moni paikallinen oli samaisen baarin pihassa hienoisessa huppelissa sunnuntai-iltapäivänä.. Vaikka sitä asuisi miten suojellussa ympäristössä kaukana kaupungin vilinästä ja vaikutuksista, niin aina löytyy keino tehdä omat alkoholijuomat (täällä ruskea sokeri myydään valtavissa säkeissä..) Ongelmana ei välttämättä ole alkoholi vaan sen oikeanlainen käyttö. Jos iltaisin pimeän tullessa ei (ainakaan meidän näkökulmasta) ole paljoakaan tekemistä, millä ihminen täyttää nuo tunnit..

Eilen poljimme Suvin ja Jannen luokse lastenvahtiin. Polkemisessa tuli mukavasti hiki pintaan ja vasta perillä katsoimme lämpömittaria: noin 42 astetta varjossa, joten 50 tietämillä auringossa.. Noh. Emme valita vaan nautimme tästä lämmöstä.

Täällä meidän talossa on kirjahylly, josta löytyy paljon lähetysaiheista vanhempaa kirjallisuutta. Mielenkiintoista on ollut lukea vanhojen Ambomaan lähettien elämänkertoja. Suomalaiset lähetit ovat tulleet tänne pohjois-Namibiaan jo 1800-luvun lopulla. He tulivat tuomaan Jumalan sanaa, mutta yksi tärkeä työmuoto on ollut käytännön taitojen kehittäminen paikallisten keskuudessa: viljelykeinoja, puutöitä, talojen rakentamista, kasvimaanlaittoa, lukutaito, terveydenhoitokeinoja.. Tänne nousi 1900-luvun alussa monta lähetysasemaa, joilta käsin työtä tehtiin. Luimme muun muassa Erkki Koivun tarinaa. Koivu oli käytännön mies, joka jatkuvasti koetti löytää tapoja parantaa elinolosuhteita kuivassa, köyhässä maaperässä. Hän perusti muun muassa työkoulun, jossa oppilaat itse rakensivat koulun tilat ja oppivat samalla käytännöllisen ja kestävän tavan tehdä rakennuksia. Hän kokeili kaikenlaisten ravitsevien kasvisten istuttamista, joista kansa saisi tärkeät vitamiinit ja kasvuaineet. Koivulle oli tärkeää, että paikalliset omaksuvat paremmat viljely ja työ tavat.

Lähetti yrittää tehdä oman työnsä tarpeettomaksi ja nostaa maan kansan ja kulttuurin sisältä työn jatkajia. On ollut harmi huomata, miten monet asiat eivät tunnu kantavan, kun lähetti jättää paikan. Meidän pihapiirissä on monta suomalaisten lähettien aikaansaamaa rakennusta: kirkko, rakennus raamattukoululle, muutama asuntoala oppilaille ja muutamia muita asuintaloja läheteille ja ehkäpä heidän apulaisilleen. Portin viereltä löytyy myös sauna ja uima-allas. Harmillista on se, että raamattukoulu loppui muutama vuosi lähetin lähdön jälkeen, kirkon seinät rapistuvat, asuntolat ovat surkeassa kunnossa, sauna ja uima-allas ovat kauan sitten hylätty ja nyt niissä lähinnä pesii käärmeet, hyttyset ja sammakot.


Paikallinen asumusmuoto on savesta, tiilistä tai oksista kootut majat. Jos maja alkaa rapistua, paikallinen jonkun kertoman mukaan antaa sen rapistua ja rakentaa sitten uuden. Sama mentaliteetti näyttäisi olevan näiden isojen tiilirakennusten kanssa, me ehkä pitäisimme jatkuvasti huolta ja korjaisimme pienet kulumat, mutta täällä talot pikkuhiljaa luhistuvat. Sitä usein itse miettii, miten paljon lähetin on hyvä tuoda länsimaisia tai uusia tapoja tällaiseen kulttuuriin. Jos paikalliset eivät koe niitä omikseen, niin kukapa niitä jatkaa. Meillä tulee useasti ajatusta mitä täällä voisi uudistaa, mutta miten uudistaa viisaasti ja jättää perintö paikallisille jatkettavaksi. Ihmisiin kannattaa aina panostaa, koska se on pysyvää, mutta mites muu.

Täällä on joki vieressä, kasvimaamahdollisuuksia, maanviljelystäkin voisi harrastaa, monessa paikassa metallia maassa. Meidän silmin katsottuna tämä ympäristö antaisi monet mahdollisuudet pienimuotoisen elinkeinon harjoittamiseen. Ilmasto on lämmin, maassa on pieni humuskerros ja joesta saisi vettä kasvimaan kasvattamiseen. Sieltä saa myös kalaa. Maassa lojuvaa metallia voisi käyttää pienten tarve-esineiden valmistamiseen.

Me jatkamme ihmettelyä ja elämistä. Naapureihin on ollut mukava tutustua ja kirkossa meidät jo esiteltiin paikallisille. Lauloimme siellä suomalaisen lähetin tekemän laulun tästä maasta, jonka kertosäkeessä siunataan tätä maata ja väkeä. Ehkäpä sillä ajatuksella täällä itsekin.

Elämässä ja ihmettelemässä.

Anna ihmiselle kala niin hän elää päivän.
Opeta hänet kalastamaan hän elää viikon.
Opeta häntä tekemään kalastusvälineitä hän elää kuukauden.
Anna hänelle merkitys miksi tulisi kalastaa hän elää vuoden.
Kysy mitä hän tarvitsee ja opeta häntä saamaan se, hän ehkä elää pitempään.