sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Arkea Afrikassa

Vaikea uskoa, että huomenna alkaa marraskuu. Päivät ja vuodenajat menee sekaisin kun täällä on kesä tuloillaan ja lämpö nousee.

Mari otti tällä viikolla haltuunsa Suvin englannin tunnit high schoolissa. Onkin aika mielenkiintoista päästä näkemään tosi erilainen koulu Suomeen verrattuna. Luokassa on noin 32 oppilasta ja he itse huolehtivat kuka on koulussa ja kuka poissa. Opettaja merkitsee oppilaiden ylläpitämään kirjaan, että on tullut ja pitänyt tunnin. Ehkäpä suurin ero suomalaisiin nuoriin näyttäisi olevan se, että täällä teinit jaksavat keskittyä siihen mitä tekevät. Heille ei tuota hankaluuksia istua puoli tuntia hiljaa ja tehdä keskittyneesti omaa tehtäväänsä luokassa. Koulupäivien jälkeen ja viikonloppuisin tämän koulun oppilailla on vielä silent study eli itsenäistä/valvottua läksyjen lukua pari tuntia kerrallaan. Olen Mrs. Kinnunen ja minua puhutellaan sillä nimellä. ”Yes, Mrs. Kinnunen / Please, can you help me Mrs….?” Tällainen koulukulttuuri on jännä nähdä ja kokea. Opettajana on aika palkitsevaa nähdä, kuinka oppiminen voi oikeasti olla mielekästä niinkin monen oppilaan mielestä. Ehkäpä hyvät arvosanat ovat täällä tärkeä pääsy elämässä eteenpäin. (Pitääpä ottaa kaikki irti näistä viikoista ennen kuin palaa Suomen koulumaailmaan.. ;)

Juttelimme erään opettajan kanssa, joka oli töissä julkisessa koulussa. Hän oli alussa mennyt tuntia ennen kouluun, kun omat tunnit alkaisivat ja oli saanut rehtorilta haukut. Oli tärkeä tulla ajoissa kouluun eli noin seitsemältä vaikka omat tunnit alkaisi myöhemmin. Huvittavaa tässä oli se, että kaikki opettajat tulivat ajoissa kouluun ja lähtivät tarkalleen oikeaan aikaan, mutta eivät välttämättä menneet tunnille opettamaan. Se ei ollut niin justiinsa. Tärkeää oli tulla paikalle ja seurustella muiden opettajien kanssa.

Me alamme asettumaan arkeen täällä. Jouni aloitti hyttysverkkojen uusimisen Suvin ja Jannen luona tällä viikolla. Ja on keksinyt lapsille satuja. Me pyysimme amerikkalaiset ja sambialaiset naapurimme illalliselle: tarjolla oli suomalaisia lättyjä suolaisella ja makealla täytteellä. He ovat olleet täällä jo pidempään ja ovat hyvää juttuseuraa. Oikeastaan tutustumalla ympärillä oleviin, pääsee helpommin tähän elämään mukaan. Elämä menee täällä leppoisasti eteenpäin hoitaen meidän pienet askareet ja huolehtimalla, että jääkaapissa on jotain syötävää. Tämän päivän edullinen lounas oli keitetyt pavut ja riisi.





Paikalliset lemmikit tien varsilla. (vapaana)



Joella peseydytään, uidaan, pestään pyykit ja sieltä haetaan juomavesi.

3 kommenttia:

  1. Tuo kaikki on niiiiin totta. Jokaista kuvaa myöten

    VastaaPoista
  2. Teidän lounaasta tuli ihan mieleen brasilia-ajat.. papu-riisi tuli silloin aika tutuksi :) Toivottelen teille sinne leppoisan siunattuja päiviä!!

    VastaaPoista
  3. Kyselkää Rosalta, miten he käyttävät papuja. Mulla on vielä Rosan antamia kuivattuja papuja ja olisi kiva valmistaa niitä afrikkalaisittain.

    VastaaPoista