Coloradossa korkealla

Huh. Takana on taas yli 1000 mailia lisää. Matkamittari näyttää jo noin 4700 mailia eli lähemmäs 7500 kilometriä.. :) Ne kilometrit tarkoittavat myös sitä, että kokemukset, uudet ajatukset, maisemat ja toistemme tunteminen erilaisissa tilanteissa karttuvat. Me olemme välillä miettineet, että olemme nähneet niin paljon todella hienoja paikkoja, ettei moni uusi maisema tai oikein kehuttu hieno reitti enää tunnu erityisen ihmeelliseltä. Pitäisi aina välillä sulatella asioita omassa arjessa ja sitten taas jatkaa matkaa. Nyt elämme jatkuvassa uuden kokemisessa!

Koimme mielenkiintoisen asian kun ajelimme viime viikon maileja. Ajoimme kolmen kovasti kehutun kaupungin läpi: Albuquerque, Santa Fe ja Taos. Jokainen niistä on yli 3 kilometrin korkeudessa ja niiden kehutaan olevan artistien ja kaikenlaisten taiteilijoiden mekkoja. Kaupungeissa on oma leimansa. Me satuimme niihin intiaanimarkkinoiden aikaan, jolloin kaupungissa oli paljon tapahtumassa. Olimme kuitenkin hieman pettyneitä: paljon ihmisiä, ei mitään ihmeellistä nähtävää ja kaupunkia ympäröivät vuoret olivat kyllä aika hyvin piilotettu taka-alalle. Jatkoimme nopeasti matkaa.

Yllätyimme positiivisesti vasta Coloradon puolella. Ajelimme tämän viikon vuoristossa, jossa tien varrella oli pieniä vanhoja kullankaivajakyliä. Kylät olivat 3-4 kilometrin korkeudessa. Talot olivat koristeellisia pieniä puisia rakennuksia tai viktoriaanisia tiilitaloja. Keskustassa oli yksi pieni asvaltoitu katu, jonka varrella oli pieniä tunnelmallisia putiikkeja ja kahviloita. Niistä kylistä löytyi jotain aitoa, mitä turismi ja siihen liittyvä ei ole vielä ehtinyt tuhota. Kävimme kaupungin infopisteissä kahdesta syystä: etsimässä polkuja joita vaeltaa ja juomassa ilmaiset aamukahvit..


Yhtenä aamuna osuimme juuri paikalle kun 1800 luvun lopulta oleva höyryjuna oli lähdössä puksuttamaan kohti vuoria. Menimme matkalle mukaan. Juna oli vanha kunnostettu matkustajajuna, jota vapaaehtoiset eläkkeellä olevat paikalliset ajavat kertoen samalla alueen historiasta. Meidät ryöstettiin matkalla (näyttelijöitä) ja söimme vanhanaikaisen kunnon lounaan puolivälissä matkaa. Hyvin toteutettu juttu ja aika hauskalta tuntui puksuttaa hitaasti pitkin kapeita raiteita vuorten rinteillä. Yhteensä 6 tuntia ja noin 100 kilometriä. Me taidamme ajatella junan valtavan hitaaksi, mutta hevosella tehtynä matka olisi kuulemma vienyt melkein 4 päivää.



Coloradossa on paljon 14ners eli vuoria, jotka ovat yli 14 mailia korkeita (noin 4600km). Ajoimme yhden sellaisen lähelle ajatuksena kiivetä ylös asti. Alkumatka sujui tasaisesti nousten, mutta kun olimme jo muutaman sadan metrin päässä huipusta, meidät yllätti LUMISADE ja pilvet laskeutuivat vuorten ylle! Emme olisi toivoneet sitä ihan näin aikaisin vuodesta.. Päätimme, että viisainta oli tulla alas samaa reittiä, jolloin 14ner jäi tällä kertaa haaveeksi, mutta hyväksi yritykseksi.




Nyt olemme Marin kaverin, Melissan, luona kylässä. Melissa on tuttu 6 vuoden takaisesta raamattukoulusta. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Yleensä ei ole hyvä sanoa jäähyväisiä erotessa, koska ei koskaan tiedä milloin tiet taas kohtaavat. Olemme saaneet kokea vieraanvaraisuutta ja mielenkiintoisia keskusteluja. Eilen Melissan isä vei meidän koko porukan country tansseihin, jota varten olimme harjoitelleet askelkuvioita jo aiemmin kotosalla. Ajoimme sinne vanhalla valkoisella Lincoln Citycarilla. Paikalla oli cowboyta ja senkaltaisia. Me yritimme parhaamme mukaan sujahdella parketilla muiden joukossa. Mielenkiintoisinta oli tanssi nimeltä cowboy cha cha cha, jota tanssitaan koko porukka yhdessä. Siihen on tietyt tanssikuviot, mutta me niistä tietämättöminä lähinnä kolhimme muita tanssijoita.. Hauska kokemus.