Me kartoimme ruuhkaa ja lähdimme alas laaksoon jo aamu seitsemältä. Kävimme haikkaamassa 7,5 kilometriä vuoren huipulle ja sama matka alas. Sieltä ylhäältä näimme kaiken nähtävän arvoisen. Paljon legendaarisia kiipeilykallioita (Yosemite on kuulemma kiipeilijöiden mekka.. ?!)
Yosemitessa pitäisi olla paljon karhuja, jotka syövät jopa vierailijoiden hammastahnan ja huulirasvan. Joka puolella oli bear boxes eli metallilaatikoita, joihin ruoka säilötään yön ajaksi. Me kokeilimme yhtä laatikkoa, mutta aamulla odotti yllätys. Karhut olivat pysyneet loitolla, mutta pienet oravat olivat rouskaisseet osan leipäpaketista.. Niinpä meidän ruoka pysyi seuraavan päivän autossa pressun alla..
Koska Yosemitea kehutaan kiipeilyn kehtona, päätimme kanssa kokeilla legendaarisia seiniä. Meidän huonoksi onneksi yli 90 prosenttia reiteistä vaati trad gear eli omia kallion halkeamiin laitettavia varmistusvälineitä. Löysimme kuitenkin yhden sporttikallion, joka oli yli 60 metriä korkea. Kivi oli jännää graniittia, jossa oli pikku nyppyjä. Niistä sai näppärän sormiotteen ja kenkä pysyi lähes missä vaan. Oli kiva kiivetä niin pitkää reittiä. Tutustuimme samalla tsekkiläiseen perheeseen, jonka vanhemmat olivat salaa paenneet Amerikkaan 20 vuotta sitten.
Toinen hauska kohtaaminen oli Brasilialainen kiipeilijäkolmikko, joka lopulta kutsuivat meidät heidän leiriinsä yöksi. Vaelluksen aikana saimme englantilaisia opettajaystäviä. Leiripaikalta löytyi myös vanhempi amerikkalainen opettajapariskunta, jonka kanssa istuimme leirinuotiolla tovin ja juttelimme. Kaikki antoivat meille yhteystietonsa. Se tarkoittaa sitä, että pääsemme matkustamaan uudelleen ja vierailemaan heidän luonaan :)
Täällä Bishopissa kiipeämme Owens River Gorgea, kanjonia, jossa on yli 500 eri reittiä, lähinnä sporttia. Vietämme täällä luultavasti pari päivää.
Meidän hotelli aamuauringossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti