Tarkoituksena oli kiivetä South Lake Tahoella. Ajoimme sinne 3 päivää sitten, mutta ilman kirjaa emme löytäneet aluksi reittejä. Nukuimme näköalapaikalla noin 2,5 kilometrin korkeudella, jossa myrskytuuli huojutteli koko yön puita. Autossa olimme kuitenkin hyvässä suojassa. (Olemme viettäneet joka yön autossa valiten maisemapaikkoja, joihin saa ilmatteeksi pysäköidä). Aamulla haimme kirjan, mutta alkoikin satamaan jääpalloja. Luvattiin myös ukkoskuuroja. Lopulta päädyimme kävelemään vuorille ja illalla menimme lilluttelemaan ja peseytymään taivasalle hot spring altaaseen.
Yöksi majoituimme taas vuoren rinteelle, josta oli maisema laaksoon. Aamulla meitä odotti kuitenkin yllätys. Auton katto oli kuurassa ja ikkunat yltä päältä huurussa, pakkasta. Olikin ollut kylmempi yö kuin odotimme. Missäs ihmeessä on ne kuumat ilmat, joiden pitäisi estää kiipeily päivisin? Jätimme kiipeilyn välistä ja aloimme ajamisen kaunista maisematietä Yosemiteä kohti. Meillä oli gourmet aamupala vuoren rinteellä, josta oli maisema alas aavikolle: Jouni paistoi meille kananmunaletut kesäkurpitsalla höystettynä, nautimme aamupuuron omenahillon kera ja joimme aamukahvit. Ei voi valittaa leiriruoan suhteen.
Nyt on takana noin 1600 kilometriä: rannikkoa, rantoja, vuoria, laaksoja, haikkausta, uintia purossa. Olemme ajaneet alas länsirannikkoa ja sitten itään. Nautimme siitä, että teemme kaksin matkaa. Tämä on meidän yhteinen haave ollut jo vähän aikaa. On hieno tehdä juttuja, jotka on kummallekin tärkeitä. Me yövymme autossa ja matkaamme fiilispohjalta. Yhteinen huumori, ajatukset ja seikkailunhalu vie eteenpäin. Hienoa kun oma aviopari voi samalla olla paras ystävä, jonka kanssa pitää hauskaa ja seikkailla.
Kuulostaa onnistuneelta matkalta ja kumppanin valinnalta : )
VastaaPoista