Mikähän on kun ei malta paikallaan pysyä vaan mieli vetää matkalle? Täällä talo tyhjenee viideksi päiväksi kun lähes koko henkilökunta matkustaa YWAMin konferenssiin. Me olemme puuhastelleet matematiikan parissa ja laskelmoineet, ettei meidän työpanos ole suuri seuraavan kahden viikon aikana, sillä tänne on tulossa vain yksi ryhmä sinä aikana. Laskeskelimme myös, että jatkuva kylmyys (viimeiset kaksi viikkoa n. +5-+8c), saman verran jatkunut sade sekä katoamaton flunssa verottaa meidän elinvoimaa sen verran, että aurinkoon täytyy päästä. Niinpä teimme jälleen kerran pienen road trip –suunnitelman: tunnin kuluessa pieni punainen kansanautomme lähtee täydessä lastissa kohti Kreikan kukkuloita, valokuvauskohteita sekä aurinkoisia kiipeilykallioita. Meillä on lähes 3 viikkoa aikaa ajella Balkanin niemimaan läpi (parhaimpia teitä) Kreikkaan ja Peloponnesoksen kierrettyämme kellua laivalla Italian saappaan kärkeen jatkamaan kohti Dolomiittien kiipeilytarjontaa sekä lopulta takaisin Saksan autobaanalle. Auto on sen verran ajatuksella koetettu pakata, ettei pitkäkyntinen näe sen sisällä mitään kiinnostavaa.
Täällä on mukavan leppoista ja muutama kiipeilykallioilla tavattu kaveri on tullut tärkeäksi, joten tulemme vielä takaisin kesäkuussa ja autamme vetämään ryhmiä, joita on useita keskellä kesäkuuta. Unohdamme näillä näkymin pidemmän matkaamisen Suomea kohti tullessa ja keskitymme siihen seuraavan kolmen viikon aikana.
Sateella kiipeilijä väistyy sisään. Onneksi olemme löytäneet täältä Tapanilaakin isomman paikan.
Tän paikan pizzauuni. Jokainen sai tehdä omannäköisensä läpyskän, josta tuli paistuessaan aito tiiliuunipizza.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti