Vaputon vappu ja vaellushetkiä

Kasvunaika.


Elämän kauneus ja kovuus.


Wir haben endlich Osterhase gesehen! Vihdoinkin tavoitimme pääsiäispupun, se tuli esille pääsiäisen jälkeen.


Osa Berliinin muuria ja ajatuksia kahtia jaetusta maasta, joka vapautui vasta 20 vuotta sitten. Hurjaa lähihistoriaa.


Pakollinen turistikuva Berliinistä, Brandenburger Tor. Oikeastaan aika ajankohtainen kuva: Jounin kättelemä possu symboloi EU:n säästöpossua ja kuvassa se oli ehtinyt jo lösähtää niin, ettei sen selässä oleva euron kolikko ollut enää näkyvissä..


Vappupäivänä ei oltu torilla valkoinen mösä päässä, ei hörpitty simaa munkin kyytipoikana eikä kannettu ylpeänä vappupalloa. Täällä ei moista juhlaa ole, mutta vietimme kyllä juhlahetkiä ilmapallojen kera. Keskus järjesti tänään tapahtuman lapsiperheille, jonka ideana oli, että perheet pääsevät yhdessä kokeilemaan kivoja juttuja, pitämään hauskaa ja oppimaan kommunikoimaan oman perheen sisällä. Meillä oli pieniä havainnollistavia opetuksia perheiden sisäisestä viestinnästä, yhteisiä leikkejä ja lopulta 19 eri pistettä, joita perheet kiersivät yhdessä. Paikalle oli saapunut yhteensä 180 lasta ja aikuista. Sääasemat olivat ennustaneet päiväksi sadetta, mutta rukoilimme suurella porukalla aurinkoa, joka pompsahtikin esiin ja sade saapui vasta viimeisen puolen tunnin aikana.

Vietimme tällä viikolla kolmen päivän loman Saksinmaan Sveitsissä eli pienillä kallioisilla kukkuloilla lähes Tsekin rajalla. Paikka on kuulemma saksalaisten kiipeilijöiden mekka, mutta me päätimme malttaa tällä kertaa ja keskittyä vaeltamiseen, koska kallioiden kivi on murenevaa hiekkakiveä eikä turvallisia varmistuspisteitä ole niin yksinkertainen rakentaa ilman asiantuntevaa kaveria. Onneksi olemme ehtineet tavata muita kiipeilijöitä ja meillä on jo kaksi porukkaa tiedossa, jotka ovat luvanneet opastaa meitä. Yksi poppoo antoi meille loistavan kiipeilyvinkin viime viikolla ja löysimme lopulta loistavan täysin pultatun hiekkakivikallion vajaan tunnin päässä tämänhetkisestä kodistamme.

Paljon on aikaa miettiä kun täällä ei ole kiirettä mihinkään. Se ottaa välillä kovillekin kun ollaan aika aktiivisen puoleisia ja mieli tekisi puuhastella paljonkin. Elämässä tarvii jatkuvia pieniä haasteita, jotta pysyy energiataso ja elinvoima tarpeeksi korkealla tasolla. Katsoimme sunnuntaina oman seurakunnan ehtoolliskokouksen suorana lähetyksenä netistä ja tunsin (Mari) koti-ikävää. Näihin kuviin ja tunnelmiin.




Romanttinen hetki Elben rannalla: Mari ja döner (saksalainen kebab, josta on tullut meidän useimmiten nautittu päivällinen)