Pitkin seiniä makkaran ja unikonsiementen voimalla

Meillä oli tänään vapaapäivä ja otimme tilaisuudesta vaarin. Punainen auto pöhähti lähikaupunkiin ja kiipeilyhalliin. Saatiin täältä pari tuttua mukaan ja sitten joukkoon liittyi pari kaveria, jotka olemme tavanneet ulkokallioilla kiipeillessä. Taisimme kiivetä lähes seitsemän tuntia pitkin seiniä: tiukkoja reittejä, kunnon eväät ja hyvä seura. Mari oli tietämättään ostanut Lidlistä unikonsiemenpiirakan ja joku huomautti, että sen sivuvaikutuksena ihminen can go high. Noh Mari siihen, että sehän meidän tavoitekin on. Sen jälkeen kävelimme pakollisen turistikierroksen kaupungin vanhassa osassa, jonka Jouni ja yksi kiipeilykavereistamme veti. Kumpikaan ei ollut kokenut vanhan kaupungin vaikuttavia nähtävyyksiä aiemmin, mutta kuulimme muun muassa, että kaupunki syntyi sillä, että siellä oli hevosia, jotka söivät yhden ohikävelleen pariskunnan ja sen jälkeen tapahtumapaikalle kerääntyi niin paljon väkeä ihmettelemään tapahtunutta, että siihen syntyi asutus. Varoimme sen jälkeen visusti hevosvankkureita. Totesimme, että monet nähtävyydet ovat paljon jännittävämpiä, jos niihin keksii elävän tarinan turistioppaan kuvauksen sijaan.. Yksi Jounin päivän kohokohdista taisi olla puolimetriä pitkä Bratwurst eli germaanimakkarapötkö, jonka hän hotkaisi hyvällä ruokahalulla päivän urheilujen jälkeen.


Meille ei kuulu elämää suurempaa. Elämä vyöryy täällä rauhaisasti eteenpäin ja piristämme sitä aktiviteeteilla asuintalomme ulkopuolella. Olemme todenneet, että lähes minkälainen päivä sisältöineen on mielekäs jos siihen liittyy hyvä seura, muutama ajatuksia herättävä keskustelu ja vaikka pieni kävely tai urheiluaktiviteetti.

Ryhmiä ei ole täällä montaa viime viikkoina käynyt, mutta yksi kohokohta sattui erityiskoulun oppilaiden kanssa. Saimme rohkaista heitä muutaman tunnin ajan erilaisten aktiviteettien kautta ja kuulimme jälkeenpäin, että yksi tyttö, joka oli kokenut elämässään niin rankkoja asioita, ettei enää puhunut ääneen, oli hymyillyt ensimmäistä kertaa vuosiin päivän päätteeksi. Olemme kokeneet meidän tehtäväksi neuvoa, auttaa ja tukea paikallisia kurssin vetäjiä. Heillä on paljon hyviä ideoita seikkailulähtöisten aktiviteettien kehittämiseksi, mutta ei vielä paljoa kokemusta tai tällä hetkellä aikaakaan. Näemme tässä paikassa paljon mahdollisuuksia, koska heillä hyvä pohja ja sydän kohdallaan tekemään tällaista työtä. Itsellämmekin olisi halua jotenkin sovittaa tällainen kurssi kouluelämään ja oppilaiden kasvamisen tueksi. Miten paljon voisikaan opettaa lapsille ja nuorille elämän arvoista sekä yhdessä toimimisesta tällaisten työkalujen avulla. Se on jonkinlainen keidän mielissä kasvanut haave. Ehkä vielä ei ole sen aika, mutta jossain itää jo siemen.





Perehdyimme saksalaiseen ruokakulttuuriin ja löysimme illalliseksemme Knödeleitä, joita ehkä kuvailisimme kulinaristisella kielellä koemaistiaisen jälkeen kitalakeen takertuviksi kellertäviksi palloiksi.