Spartalaista voimaa ja atleettista rantalomaa

Kreikka on jäämässä vauhdilla taakse, sillä matkaamme Superfast-nimisellä laivalla kohti Italiaa. Makuualustat ja pussit on levitetty kokolattiamatolle yötä varten ja kokonaisen melonin loppu odottaa ulkona aamupala-aikaa.

Ehdimme kokea viimeisen viikon aikana monenlaista Kreikkaa omalla tyylillämme. Ajoimme päämantereen ympäri ja pysähdyimme lukuisilla rannoilla kirkkaine lämpimine vesineen, jylhillä ja vähemmän jylhillä kiipeilykallioilla, pienissä rantakaupungeissa ja vuoristokylissä sekä akropoliskukkuloilla (eli toisin sanoen kivimurikoiden hautuumailla), joita tuntui löytyvän lähes jokaisesta suuremmasta kylästä. Harmi vain, että lähes jokainen parituhatta vuotta vanha asutusalue on oppaamme mukaan tuhoutunut maanjäristyksessä. Vaikuttavia paikkoja kyllä löytyi, yksi niistä Ateenan akropolis modernin valtaisan kaupungin keskellä korkeimmalla paikalla sekä Spartan rauniot, joille kuvittelimme kulttuurin, joka keskittyi ruumiin harjoittamiseen. Pojat laitettiin jo 7-vuotiaana laitoksiin, joissa heidän kestävyyttään, ruumiillista harjoittamista sekä kilpailuhenkeä hiottiin. Sanottiinpa jossain, että äidit jättivät pieniä lapsiaan yksin pimeään, jotta heidän sisukkuutensa kasvaisi oikealla tavalla. Tiedä tuota, mutta se ainakin jäi mieleen spartalalaisesta kulttuurista, ettei heistä jäänyt jälkeen mitään kulttuurillisesti arvokasta ja se taisi olla aikansa ainut kulttuuri, jossa naiset vallitsivat yhteiskuntaa, jonka miehet kulkivat 60 ikävuoteen asti jatkuvissa sodissa muita kansoja vastaan. Miltähän se näytti siihen aikaan?

Paikalliset kiipeilijät saavat kiitoksen siitä, että lähes kaikkiin löytämiimme reitteihin oli merkitty alkuun reitin nimi ja sen greidi löytyi lähellä olevasta kyltistä. Eräs kalliorykelmä kukkuloiden keskellä antoi meille mukavan yön uudenkarheassa autiomökissä omassa yksinäisyydessämme. Tuntui hyvältä paistaa pienen ahkeroinnin jälkeen lettuja fetajuuston ja tomaatin kanssa iltapalaksi hiljaisessa luonnossa. Moni kallio tosin oli niin terävä, ettei sormien iho tahtonut kestää suurempaa könyämistä. Me emme siitä turhia huolineet, sillä kiipeily on meille mukavan haastava harrastus eikä niinkään verissäsuin tahkoamista. Meteoran nyppykivikon jälkeen oli kuitenkin mukava kiivetä ”normaaleja” sporttiseiniä, jossa pultit ovat noin kahden-kolmen metrin välein.

Teltan sai Kreikanmaalla kuulemma paikallisten mukaan laittaa minne lystäsi. Ei kai se virallisen kannan mukaan ole sallittua, mutta ei neljän kympin alueella ajaminen satasen letkassakaan taida sen sallitumpaa olla.. Tapasimme lukuisia karavaanareita, jotka parkkeerasivat julkisille rannoille ja niinpä mekin lyöttäydyimme seuraan katselemaan auringonlaskua teltan hyttysverkon takaa. Kuumin turistisesonki oli vielä edessä ja rauhaa riitti. Rauhaisten rantojen jälkeen koimme pienen shokin kun seilasimme lähisaarelle viettämään päivää ja yötä hotellissa rannan tuntumassa. Joka paikka oli täynnä pieniä putiikkeja, joissa myytiin rantaleluja, kortteja, matkamuistoja.. Kahviloista ja ravintoloista oli vaikea valita vain yhtä ja ranta oli yllättävän täynnä itsensä kärventäjiä. Suurin osa SUOMALAISIA. Eräs äiti kertoi, miten hän ei ole ikinä ollut mukavammassa rantapaikassa kuin nyt. Emme sanoneet mitään, mutta mietimme miten paljon enemmän näkee kun pääsee itse matkustamaan ja etsimään kauniita rauhaisia paikkoja. Toisaalta ihminen arvostaa valmista matkaa kun tulee keskeltä työelämää ja mikäs siinä kun kaikki tarvittavat palvelut ovat myös lähellä. Sitä reissua seurasi reissumme ensimmäinen sekä viimeinen vesikuuro, joka unohtui parissa tunnissa.

Tulevaisuudessa olisi mukana tulla uudestaan käymään Kreikkaan. Olemme luokitelleet itsemme wanna be-kiipeilijöiksi, koska suurin osa mukavimman näköisistä reiteistä on meidän taitotason yläpuolella ja siitä alkaa vasta kunnon kiipeäminen tässä maassa. Ehkä ideaali lomakohde työn ohessa sisältäisi meille aurinkoisen rannan lisäksi aktiivista kiipeilyä tai vesiurheilua ja sitä tämä maa pystyy tarjoamaan. Nyt vielä Saksaan pariksi viikoksi ja sitten kääntyy punainen kansanauto kohti meidän kotimaata. Juhannuksena nähdään :)

Paratiisikiipeilypaikka kukkuloiden syvennyksessä, lehtipuiden varjossa ja virtaavan joen vieressä.





Treeniä olympialaisten synnyinpaikalla. Marathon?


Spartalaista kisahenkeä ja voimaa etsimässä.


Lettukestit rannalla ilta-auringossa. Kreikkalaista fetaa, tomaattia ja mansikkahilloa.




Jounin kamu, jonka hän pelasti varmalta tieliikenneonnettomuudelta.