torstai 10. kesäkuuta 2010

Tunnelmia Hainicheniin paluusta

Niin kuin aiemmin näpyttelimme, pakenimme Kreikanmaalle Saksan sadetta ja +5:ttä astetta. Jo tuhannen kilometrin jälkeen nautimme jatkuvista auringonsäteistä ja vähintään kolmen kymmenen asteen leppoisasta ulkolämpötilasta. Energiataso oli ihan uudella tavalla viritetty ja nautimme leppoisan lämpimistä auringonlaskuista kuumien päivien jälkeen. Yksi pieni sadekuuro koetti uittaa meidät, mutta aurinko kuivasi vauhdilla sen aiheuttaman tuhotyön.

Tunti ennen Hainichenin risteystä tilanne sai aivan uuden käänteen. Täysin samalla hetkellä kun ohitimme Saksinmaan tervetuloakyltin (alue, jolla myös Hainichen sijaitsee), ensimmäiset pisarat kastelivat tuulilasin. Tie oli hetkessä veden peitossa ja taivas tumman synkkä. Katsoimme toisiimme ja totesimme: ”Ei voi olla totta! Ei ihan oikeasti voi olla!” Minkä teki Hainichen. Kuulimme myöhemmin, että tänään oli ollut ensimmäinen puoliaurinkoinen päivä kahteen viikkoon…



Noh, täällä taas ja vielä parisen viikkoa. Matkan ajoitus oli parempi kuin osuva ja nyt olemme asennoituneet auttamaan täällä vielä jonkin aikaa ennen Suomen suveen paluuta. Ryhmiä on tulossa lähes joka päivä ainakin yksi, joten tekemistä riittää ja vielä haluaisimme tehdä muutaman kiipeilyreissun tuttujemme kanssa.

Kotimatkamme huipennus taisi olla Jounin syntymäpäivän aatto ja aamu, jotka vietimme Venetsian satukaupungissa. Tai siltä se ainakin tuntui. Ihan kuin taitava kirjailija olisi keksinyt kaupungin veden päälle, jossa ihmiset matkustavat metron sijaan täpötäysilla veneillä asemalaiturilta toiselle ja taksit ovat pikaveneitä, joissa on keltainen kyltti. Pienet kapeat keskiaikaiset kujat loppuvat laituriin tai pudotuksella kanaaliin ja kaupunkia kierrellessä on kuin labyrintissa, joka välillä johtaa onnekasta eteenpäin pieniä siltoja pitkin. Kapeilla kujilla saattoi vielä iltahämärässä kuvitella keskiajan asukkaat ja muutaman ohi vilistävän rotan. Omanlaisensa tunnelma jäi mieleen, ehkäpä palaamme parinkymmenen vuoden päästä sinne irtautumaan arjesta.


Taxi, anyone?



Paikallinen metrolinjasto.


Aikaisaamun tyyni Venetsia.

1 kommentti:

  1. Tutut maisemat Venetsiassa. onko Mari-kultaparka laihtunut melkein olemattomaksi säikähdin miettimään ylläolevan kuvan äärellä. Teitä odotetaan kotiSuomessa.
    Vöyrin mökilläkin.

    VastaaPoista