sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Juhlia ja eläimellistä arkea

Kalastus on ollut oiva sivu harrastus ja mahdollisuus päästä syvempään juttuun naapureiden kanssa. Mari on hoitanut koevalvontoja tämän viikon ja ensi viikolla alkaa kokeen tarkastukset. Koulu on kokeita, korjauksia ja arvosanojen antamista vaille tältä vuodelta sitten ohi.

Viime viikonloppuna lastasimme auton täyteen amerikkalaisia vapaaehtoistyöntekijäystäviämme Nkurenkurusta ja lähdimme neljän päivän lomalle kohti itäistä uloketta. Majoituimme kahden muun vapaaehtoisen luona, söimme hyvin, tutustuimme paikalliseen nuorisokeskukseen, jossa koulutetaan nuoria käytännön ammatteihin. Tutustuimme myös pyörätyöpajaan (Amerikasta tuodaan kontteja täynnä käytettyjä pyöriä, jotka paikalliset täällä korjaa ja myy eteenpäin).

Kävimme viikonlopun aikana pienellä game drivella eli luonnonpuistossa bongaamassa villejä luontokappaleita. Löysimme paljon jättikokoisia paviaaneja, kaikkia antiloopin näköisiä eläimiä, paljon vedessä röhkiviä ja pärskytteleviä hippoja, tiellä taistelevan kilpikonnaparin, 4 norsulaumaa, joista yksi käyttäytyi uhkaavasti meidän lähestyessä pienellä autollamme niiden keskelle. Meitä lukuun ottamatta, kaikki autossa olijat tunnistivat ahkerasti lintuja. He näkivät vaikka mitä, me vain kaksi lajia: pieniä ja isoja lintuja, muut oli kai siltä väliltä..






Perjantaina vietimme yhden tutun läksiäiset, hän palaa kahden vuoden jälkeen kotimaahansa. Yli sata vierasta oli kokoontunut juhlimaan tähtitaivaan alle. Puheita ja suuria sanoja viljeltiin paikalliseen tapaan noin kolmen tunnin ajan. Vaikka puheissa toistui samat asiat, niistä paistoi yksi ajatus läpi: ihmiset olivat kiitollisia niistä mahdollisuuksista ja projekteista, mitä tämän amerikkalaisen naisen kautta heille oli auennut. Työ ei ole ollut turhaa, mutta ehkäpä meidän rukous on, että se jatkuu naisen lähdöstä huolimatta tai tilalle tulee toinen vastuunkantaja.

Eilen vietimme thanks giving dinnerin täällä olevien amerikkalaisten kanssa. Vähän hymyilytti, että pitkääkö lähteä Namibiaan asti kokemaan thanks giving.

Viihdymme hyvin, mutta huomaamme odottavamme myös kotiinpaluuta: kumpikin on nähnyt unta Suomessa olosta ja meille tärkeistä ihmisistä. Kun on täällä vain suhteellisen lyhyen aikaa, niin näkee paljon asioita ja ihmisiä, joihin tietää ettei ehdi kunnolla luoda suhteita, eikä oikeastaan haluakaan, koska tietää ettei yhteydenpito oikein onnistu enää kotimaasta käsin. Tarpeita näkee paljon ympärillä, mutta niihin ei halua ottaa suurempaa kantaa, koska olemme täällä vain niin lyhyen aikaa emmekä pysty ratkaisemaan suurempaa ongelmaa. Tarvisi jonkun kantamaan vastuuta meidän lähdettyä ja viemään asioita eteenpäin. Autamme siinä, missä pystymme tällä hetkellä.


Erittäin toimiva laite Afrikkaan: aurinkouuni. Rakennettu puusta, maalista, lasista ja foliosta. Hyvin paistuu leivät ja ruoka. Paikallisten käytössä tosin vielä vieras.

3 kommenttia:

  1. Kuulema kyllä tarjottu paikallisille, mutta pitävät nuotiota parempana. Länsimaisten mielestä tosi toimiva, luontoa säästävä ja ties mitä, mutta mutta... taas liian vierasta

    VastaaPoista
  2. Mahtavia kuvia taas, välittyy ihanasti tunnelma! :)

    VastaaPoista