Heti rannalle astuttuamme Mari kuuli valtaisaa loisketta ja polsketta heinikon takaisesta matalikosta. Jouni ei uskonut, vaan aloitti heittelemisen sadan metrin päässä joen alajuoksulla. Ei napannut muuta kuin kerran pohjaan.
Vartin kuluttua Jounikin siirtyi apajille ja ensimmäisellä heitolla nappasi. Eikä ollutkaan mikä tahansa fisu vaan terävähampainen hurja tiikerikala. Mari luuli miehensä kehittävän oivaa kalatarinaa, mutta niin vain nousi isohampainen eväkäs vedestä. Painoa noin 1600 grammaa. Tapettiin hellästi isolla kivenmurikalla.
Innostuimme heittelemään ja kuinka ollakaan, heti seuraavalla heitolla nappasi. Tällä kertaa Mari sai astua puikkoihin ja ujuttaa kalaa rantaan. Hämmästyimme kun 50 metrin päässä siimassa hypätä mäjäytti valtaisa kala. Se kuitenkin selätti meidät ja polski karkuun. Syyksi mies arveli säätäneensä virvelin jarrun liian kireälle. Se todistettiin seuraavalla heitolla kun uistin napsahti siimasta irti ja upposi.
Kala sai hyvän kodin naapuristamme, jonne sen ylpeänä kiikutimme (perkaamattomana..) Naapuri oli erittäin tyytyväinen, suuri kalanystävä kun oli. Me sen sijaan palasimme hyvillä mielin kotiin, otimme pakastimesta kalapuikkoja, kiehautimme lisukkeet ja nautimme kunnon ansaitun kalapäivällisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti