Lohtuna oli sentään uusi laji: tilapia. Siitä ei kuitenkaan olisi tullut pannulla kuin maistipala, joten se pääsi vielä nauttimaan elämästä ja kasvattamaan kokoaan Nkurenkurun mestarikalastajan voittoisia retkiä varten.
Kalastushenki alkoi kuitenkin nousta perjantaisena iltapäivänä. Taivaalle oli kertynyt tiivis massa tummanuhkuvia pilviä, vettä ripotteli niskaan ja ukkonen jyrisi lähitienoolla. Kalastajapariskunta ei kuitenkaan säätä säikkynyt vaan varustautui matkaan sadetakeilla. Syöhän kala ahkerimmin sateella. Hetkeä aiemmin oli joessa pomppinut lukuisa kalaparvi, jonka inspiroimana kalastajat lähtivät kokeilemaan onneaan.
Heti ensimmäisellä heitolla uistimeen tarrasi ahnas kala. Se kuitenkin vain viritteli taistelua eikä ottanut jäädäkseen. Ukonilma, voimistuva sade, voimakas tuuli toivat tunnelmaa. Vaarallisemman lisän kalastamiseen toivat 5 virtahepoa, jotka pärskivät ja puhisivat muutaman kymmenen metrin päässä. Yksi virtahepo aukaisi koko kitansa ammolleen ja näytti vahvan hammasrivistönsä. Kalastajapariskunnan kauniimpi puolisko vahti korkeammalta niiden jokaista liikettä, kun se toinen puoli heitteli rantaviivalla.
Virtahepojen lähestyessä hitaasti uistinta, sitä lähestyi myös pahaa-aavistamaton vai lienikö varsin taisteluhaluinen tiikerikala. Kala näykkäisi muutaman kerran uistinta ja päätti lopulta nielaista sen suihinsa. Kauniimpi puolisko epäili kalan tarttumista koukkuun, mutta epäilys hälveni kun kala molskahti veden pinnassa. Siitä alkoi jännittävä taistelu.
Kalatarinamme päättyi onnellisesti: kala löysi uudet omistajansa sata metriä kotipihasta. Kolme naista sateenvarjoineen kävelivät läpimärän kalastajaparin ohitse ja kysyivät kalan hintaa. He olivat heti huomanneet komean saaliin ja tahtoivat nyt ostaa sen itselleen. Sanoimme, ettemme myy vaan annamme. Niinpä he päättivät jakaa sen kolmeen osaan ja läksivät hyvillä mielin kotia kohti kalan kiikkuessa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti