Yhdessä he marssivat rantaan ja aloittivat reippaan heittelyn. Viehe juuttui kerran pohjaan ja Jouni joutui kahlaamaan kymmenisen metriä synkkään veteen. Sattunut tapaus ei kuitenkaan lannistanut kalamiehiä, pikemminkin sai heidät toivomaan suurempaa kalansaalista.
Parivaljakko suoritti paikanvaihdon ja kuinka ollakaan: toisella heitolla nappasi vieheeseen kiinni jonkinlainen kala. Siimaa kelautui virvelistä parikymmentä metriä ja Jouni kiristi jarrua ettei siima loppuisi. 50 metrin päässä molskahti kala ja miehet ymmärsivät, että nyt on tosi kyseessä.
Kala lipui onnellisten miesten kotisatamaan pitkän väsytystaistelun jälkeen. Eikä ollutkaan mikä tahansa sintti vaan hetken päästä kuvassa näkyvä komea tiikerikala. Koukku oli tarttunut vain yhdestä haarasta kalan suuhun ja oli aika heikosti kiinni.
Kalan uidessa rantaveteen, miehet huomasivat kalan olevan liian iso vedestä nostettavaksi. Sen terävät tappajahampaat olivat liian lähellä miesten hentoisia käsiä. Siksipä he ottivat läheisestä kanootista airon ja tainnuttivat kalan rantaveteen. Siitä he voimalla kiskoivat kalan rantaan ja irrottivat varovasti koukun.
Kalaretki päättyi vieheen menetykseen, mutta koulun huoltomiehen perhe sai tiikerikalasta oivan paistin.
Seuraavana päivänä paikallinen poika lähti Jounin kanssa etsimään kadonnutta viehettä, joka oli jäänyt pahasti pohjaan kiinni. Illalla miehet olivat katkaisseet siiman ja jättäneet siimanpään solmittuna rannalle. Viehe irtosi pohjasta kun parivaljakko lainasi puusta veistettyä kanoottia ja souti vieheen toiselle puolelle jokea.
Voi veljet, mitä seikkailuja, eikä vain kalajuttuja. Kyllä on Jouninkin ilme onnellisen ylpeä ja tate Tomas (?) aika tyytyväinen. Kalaisa joki!
VastaaPoista