Täällä lastenmaailmaa, koulumaailmaa ja jännittäviä arjen hetkiä. Me herkutellaan juuri vesimelonilla, jonka Jouni toi 300 kilometrin kauppareissulta. Meillä on muuten usein ruokaseuraa. Paikalliset kulkukoirat tulevat takapihan avonaiselle jätesäiliölle herkuttelemaan (lue: tonkivat isosta roskakuopasta itselleen jämät).
Toissapäivänä lapset olivat leikkimässä pihalla ja menossa keinumaan. Onneksi lastenhoitajalla osui silmät oikeaan paikkaan. Samassa keinupuussa loikoili puolitoistametrien vihreä käärme! Ei auttanut kuin viedä lapset ikkunan taakse katsomaan. Janne ja Jouni hakivat kepit ja haravat, pudottivat ei-kutsutun vieraan puusta ja mätkivät kuoliaaksi. Käärmekirjan mukaan kyseinen yksilö luokitellaan very dangerous. Aamulla pihalla mönki öttimönkiäinen eli skorpiooni. Onneksi lapset huomasivat ja tulivat heti kertomaan siitä. Sekin palasiksi.
Eilen herätin yhteensä 8 oppilasta päivän aikana. Eivätkä he vaan lepuuttaneet silmiään, vaan torkkuivat niin sikeästi, että hätkähtivät hereille ihan muusta maailmasta. Opettajien kanssa jutellessa nousee helposti esille eräs asia. Täällä nuoret tarvitsevat hyvät loppuarvosanat viimeiseltä luokalta päästäkseen jatkamaan koulua yliopistoon. Tarpeeksi hyvällä paperilla pääsee sisälle yliopistoon. Kirkon high school on tasoltaan paljon korkeampi kuin julkiset koulut, mutta kylläpä siellä opiskellaankin paljon. Tunnit ja ohjatut itseopiskelut tuntien jälkeen iltaisin, iltapäivisin, viikonloppuisin. Oppilaat asuvat koulualueella, jossa nyt ei varsinaisesti ole paljon vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Moni kirjoitti aineessa lukevansa vapaa-ajalla. Yksi lepuuttaa aivojaan ennen seuraavaa opiskelurupeamaa.. Tämä laittaa miettimään mikä on koulutuksen tärkein pointti: onko se ulkoa opittu ja päntätty kirjaviisaus (joka vie pienen prosentuaalisen määrän oppilaita kohti maisterin papereita) vai olisiko sittenkin tärkeämpää vähän höllentää otetta jatkuvasta lukemisesta ja antaa painoa myös muille taidoille: kädentaidoille, käytännön ammatteihin. Täältä kun harva ponnistaa maisteriksi, mutta sitäkin suurempi määrä voisi luoda itselleen tulevaisuuden käytännön ammattitaidon avulla. Ja pelkään, että moni polttaa itsensä loppuun jo high schoolissa. Kuka perustaisi ammattikoulut ja ammattikorkeat?
Rehtori on kova luu. Keppi kädessä kaikkialla, kuinkahan paljon käytössä. Oppilailla paita housuihin kun hän astuu luokkaan. Tukat pitää olla tarkasti leikattu. Muuten leppoisan oloinen kaveri, jolla on kouluyhteisön hienoin kasvimaa.
torstai 5. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nuo käärmejutut kuulostavat dramaattisilta. onneksi Suomessa rukoillaan käärmerukouksia ja aina on jonkun aikuisen silmä huomannut käärmeen ensin. Joko olette pitäneet roihuavaa nuotiota tunkiollamme. Pimeässä illassa se on komea näky!
VastaaPoistaTäällä ensimmäinen hienoinen lumipeite.